Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa Euroopan suokilpikonna (Emys Orbicularis). Omistaja Otso Tarkela. Tämä konna karkasi piha-altaastaan eikä sitä ole sen jälkeen tiettävästi löydetty. Jos kuulet jotain konnasa, ota yhteys tiimiimme.

Vesi- ja Suokilpikonnat

Vesi- ja suokilpikonnalajeista puhuttaessa käytetään puhekielessä yleistermiä vesikilpikonna, joka on arkikielessä varsin laajassa käytössä. Esimerkiksi punakorvakilpikonnista käytetään nimitystä vesikilpikonna, vaikka ne tarkemmin ottaen kuuluvatkin suokilpikonniin. Yleisin Suomessa esiintyvä vedessä elävä kilpikonna on punakorvakilpikonna (Trachemys scripta elegans) ja tämän kilpikonnan hoitoon ja ruokintaan tämä sivusto pääasiassa keskittyykin. Silti punakorvan hoito-ohjeet ovat sovellettavissa useimpiin vesi– ja suokilpikonnalajeihin. Toinen varsin yleinen vesikilpikonna on keltakorvakilpikonna. Eläinkaupoissa myynnissä olevat punakorvakilpikonnat kasvavat 5 cm:n kokoisista pikkukonnista isoiksi lautasenkokoisiksi puolitoistakiloisiksi kilpikonniksi muutamassa vuodessa. Tästä syystä punakorvakilpikonnat ovatkin yksi Suomen huonoiten hoidetuimpia kilpikonnalajeja, sillä hellyttävän pikkukonnan kasvaessa 20-senttiseksi, omistajan mielenkiinto usein lopahtaa ja konna saa maata haisevassa vedessä viikkotolkulla. Kannattaa tarkkaan miettiä jaksaako hoitaa punakorvakonnaa koko sen elämän ajan, sillä se voi elää jopa 30 - 60 -vuotiaaksi. Samoin kuin maakilpikonnalla, myös punakorvakilpikonnalla on raajoissaan kynnet. Suuren 20-senttisen punakorvan käsittely ei ole läheskään niin helppoa ja luontevaa kuin viisisenttisen pikkukonnan. Kuvia sivuilla esiintyvistä vesi- ja suokilpikonnista Konnaesittely -sivuilla.

Kilpikonnalajitko samanlaisia?

Maakilpikonnilla sekä vesikilpikonnille eli vesi- ja suokilpikonnilla on joitakin yleisiä yhtäläisyyksiä, mutta vedessä elävien lajien vaatimuksissa ja hoidossa on myös todella suuria eroja maakilpikonnan hoitoon verrattuna. Samankaltaisuuksiaan voitaisiin lukea tilan tarve, ikä ja hoidon vaativuus. Kaikki konnalajit tarvitsevat runsaasti tilaa ja riittävän hyviä oloja on joskus vaikeakin järjestää pienellä budjetilla. Maakilpikonna tarvitsee terraariossa eläessään suuren maaterraarion, mutta se ei siedä kosteita oloja. Vesi- ja suokilpikonnat tarvitsevat nekin suuret tilat, mutta nimenomaan uimiseen, sukeltamiseen ja vedessä oleskeluun. Akvaarion ison koon lisäksi on erittäin tärkeää, että vesi on mahdollisimman puhdasta, eikä vedenvaihtojen väli ole pitkä. Koska vesi- ja suokilpikonnat tarvitsevat uimiseen ja sukeltamiseen vettä, niitä ei saa pitää ilman mahdollisuutta pulahtaa syvään veteen aina halutessaan. Akvaario ja siihen tuleva ulkosuodatin ovat siis pakollisia hankintoja.

Lämmittelypaikka ja konnien ikä

Kuva Euroopan suokilpikonna akvaterraariossaan eli akvaariossa.

Pelkkä akvaario ei riitä vesi- ja suokilpikonnille, sillä niille pitää järjestää pääsy akvaariosta vedenpinnan yläpuolelle ns. kuivalle alueelle hengähtämään ja lämmittelemään, jolloin konna tulee päästä pois vedestä kokonaan ns. kuivalle alueelle. Lekottelu- ja lämmittelypaikan lämpötila nousee sopivalla spottivalolla 40 - 50 asteeseen. Spottivalon sijoittelussa tulee tarkistaa, ettei konna polta itseään ja ettei spottivalo voi tipahtaa veteen - eli lampun tulee olla riittävän korkealla vahinkojen välttämiseksi. Lämmittelypaikkaan kannattaa järjestää myös näkösuojaa esimerkiksi tekokasveista, oikeista myrkyttömistä huonekasveista tms., jotta arkakin punakorvakilpikonna uskaltautuu tulemaan ylös vedestä. Kaikki kilpikonnalajit ovat myös suhteellisen pitkäikäisiä. Vesi- ja suokilpikonnien keski-ikä on noin 30 vuotta, mutta hyvällä hoidolla mm. punakorvakilpikonna voi elää jopa 60-vuotiaaksi. Samoin kuin maakilpikonnienkin suhteen, myös vesi- ja suokilpikonnien kanssa tulee sekä ravitsemuksessa että terraario/akvaario-oloissa pyrkiä mahdollisimman lähelle niiden luonnossa vallitsevia elinolosuhteita. Kaikki kilpikonnalajit tarvitsevat lämmittelypaikan, jotta niiden ruuansulatus toimisi normaalisti ja jotta ne pysyisivät terveinä, virkeinä ja aktiivisina. Veden ja lämmittelypaikan lämpötiloja tulisi seurata koko ajan esim. digitaalimittaria käyttämällä. Akvaariossa myös vauvan kylpyveden mittaamiseen tarkoitettu lämpömittari on tähän tarkoitukseen sopiva.

Palaa sivun alkuun