Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa pienen kreikanmaakilpikonnan terraario sisustettuna. Tällä lattiatasoon sijoitetulla terraariolla on kokoa 142 cm * 75 cm * 50 cm (pituus*leveys*korkeus). Molempiin päihin on sijoitettu yksi digitaalinen lämpö mittari, toisessa päässä digitaalisessa mittarissa näkyy myös ilmankosteus prosentteina. Terraarion pohjamateriaalina (1 : 1) hiekkaa ja lannoittamatonta turvetta.  Terraarion on tehty kauttaaltaan muovipleksistä ja siinä on yhteensä 3 uv-loisteputkea. Kaksi putkista on sijoitettu lämpölamppujen (spottolamppuja) kanssa samaan päähän ja kolmas putki on pituussuunnassa terraarion päällä. Alumiinikehykset sijaitsevat tässä terraariossa ainoastaan terraarion seinien yläosassa. Terraario on päältä suurimmaksi osaksi täysin avoin.

Terraario – konnan koti

Maakilpikonnien suhteen olisi parasta lähteä siitä ajatuksesta, että jokaiselle kilpikonnalle tulisi järjestää aikuisikään mennessä iso oma terraario. Jos perheessä on pieniä lapsia, muita maakilpikonnia tai muita lemmikkieläimiä tämä on erittäin tärkeä sijoitus, jotta konna saa olla rauhassa. Pienille maakilpikonnille on hyvin suositeltavaa asustaa ison osan vuorokaudesta terraariossa. Jotta konna pysyisi aktiivisena ja terveenä, on hyvä antaa sen jaloitella myös lattialla muutaman kerran viikossa. Aikuinen maakilpikonna ei tarvitse välttämättä omaa terraariota, jos se voi olla koko ajan lattialla ja sille on järjestetty sinne sopivat olot. Varsinkin aikuiselle maakilpikonnalle lattialla kipittely on suositeltavaa, koska siellä konnalle on huomattavasti enemmän tilaa kuin terraariossa, jonka koko on aina rajallinen. Maakilpikonnalle voidaan rakentaa lattialle myös aitaus tai oma nurkkaus, johon laitetaan ihan samoja asioita kuin terraariossakin olisi (lämpölamppu, piilopaikat, UV-valo etc.). Jos maakilpikonna asustaa jossakin huoneessa lattialla, huoneen eri nurkkiin kannattaa luoda konnalle mahdollisuus lämmittelyyn lämpölampun alla, UV-valoon ja piiloihin.

Öiseen aikaan isonkin konnan olisi kuitenkin paras olla terraariossaan tai aitauksessaan, ettei kilpikonnan kanssa tule pimeässä törmäiltyä tai ettei jonkun pahaa aavistamattoman perheenjäsenen uniset varpaat saa napakkaa puraisua osakseen. Pienemmän konnan kanssa on vaarana se, että maakonna tulee tallatuksi ja vahingoittuu vakavasti. Terraariossa on myös se hyvä puoli, että sieltä konnan kakat ja pisut on huomattavasti siistimpi kerätä kuin esim. parkettilattialta tai matonpäältä. Lisäksi konna saa terraariossa kaikkein varmimmin UVB -lampusta tarvitsemaansa UV -säteilyä, jota se saa kesällä auringosta. Tämä säteily tuottaa kilpikonnan ihossa D3-vitamiinia, jota kilpikonna tarvitsee saamansa lisäkalkin (liitujauhe ja seepiansuomu) hyväksi käyttämiseen. Ilman UVB -lamppua kilpikonnan kilven kalkkipitoisuus ei pysy normaalilla tasolla, vaan kilpi alkaa vaurioitua.

Lämpöä

Kuvassa 40 watin spottilamppu. Spottilamppu kannattaa kytkeä ajastimeen joka pitää lamppua 8-12h vuorokaudessa. Samalla kannattaa säätää ajastimeen niin, että lamppu/lamput ovat päällä 45 minuuttia ja 15 minuuttia poissa päältä. Näin estät lampun ylikuumenemisen ja mahdollisen muovin sulamisen (jatkuvalla käytöllä tulipalo vaara).

Sekä lattiatasoon että terraarioon on syytä järjestää lämmittelypaikka matelijoille tarkoitetun lämpölampun (infrapuna), keraamisenlampun tai tavallisen spottivalon avulla. Tosin tavallisen spottivalon käytöstä on sanottava se varoitus, että Suomessa on ollut pari tapausta, joissa tavallinen spottivalaisin on joko räjähtänyt tai sulanut ja aiheuttanut kilpikonnan kuoleman ja joissain tapauksissa myös tulipalon. Spottilamppu -valaisimeen on kuitenkin helppo hankkia sitä säätelevä kellokatkaisija eli ajastin, jolla lamppua voi pitää päällä tietyn tuntimäärän päivästä. Lämpölamppua pidetään päällä 10 - 12 tuntia vuorokaudessa. Yleisesti maakilpikonnille suositellaan lämpölamppua, josta lähtee myös valoa, ovathan ne päiväeläimiä. 40 Watin spottivalaisimia tarvitsee kaksi, jos ne sijoitetaan noin 30cm päähän maasta. Yksi 60 watin spottilamppu samalla korkeudella ajaa saman asian. 40 watin spottivalaisimet ovat kuitenkin paljon halvempia kuin voimakkaammat 60 watin spotit, hintaa 40 watin spottilampulle tulee 5-7 euroa liikkeestä riippuen.

Terraarion koko ja UV – valo

Terraarion koko riippuu kilpikonnan koosta, mutta jos haluaa heti ostaa semmoisen terraarion, joka kelpaa konnalle sen elämän loppuun saakka, minimisuositus on 2 metriä pituutta * 1 metri leveyttä * 30cm korkeutta. UVB -lamppu sijoitetaan korkeintaan noin. 30cm korkeuteen. Lämpölampun ei tarvitse olla samassa korkeudessa UVB – loisteputken kanssa, vaan korkeus määräytyy sen mukaan mille korkeudelle sijoitettuna lämpölamppu tuottaa päälle 40 asteen lämpötilan (lattiatasosta / terraarion pohjamateriaalin pinnasta mitattuna). Luonnollisesti lämpölampun korkeuden tulee olla sellainen että konna ei polta siinä itseään eikä muutenkaan pääse siihen käsiksi (esim. takajaloillaan seisomalla). Jos UVB -lamppu on ylempänä kuin 30cm sen vaikutus menee liian pieneksi D3-vitamiinin syntymisen suhteen. UVB – lampun ja terraarion välissä ei saa olla lasia, koska UV – säteily ei pääse lasin läpi.

Valaistus vaikuttaa mm. maakilpikonnan käyttäytymiseen, aktiivisuuteen, ruokahaluun ja lisääntymiseen. Maksimi valaistusaika on 12 tuntia vuorokaudessa. Lämpölampun lämmöntuotto terraariosta mitattuna (tai lattian pinnasta, jos konna asuu lattialla) olisi hyvä olla 40 - 47 asteen välillä. Tämä lämpötila on hyvä olla ainoastaan lämpölampun alla, muualla tulisi olla viileämpää sillä maakilpikonna tarvitsee lämpötilan vaihteluita terraarioonsa, jotta se voi itse hakeutua semmoiseen lämpötilaan kuin mitä se sillä hetkellä tarvitsee. Maakilpikonna käykin usein lämmittelemässä lämpölampun alla ja saattaa unisena kaivautua viileämpään päähän nukkumaan. Yöksi kaikki lamput sammutetaan (ellei ajastin hoida valojen sammuttamista automaattisesti). Lämpömaton voi hankkia lemmikkieläinkaupasta sille varalle, että jos konna sairastuu, sen voi sijoittaa terraarion pohjan alle (ulkopuolelle). Tällä tavalla terraariosta erilleen rajattu alue voidaan lämmittää ns. lämpöhoitoa varten riittävän lämpimäksi.

Miksi tarvitaan matelijoille tarkoitettu UV-lamppu?

Kuvassa yksi mahdollinen merkkivalinta matelijoille tarkoitetuista UV-putkista. Putki sijoitetaan akvaterraarion päällä olevaan kokopitkään akvaariovalaisimeen. Wattimäärä vaihtelee loisteputken pituuden mukaan. UV-putkia saa eläinkaupoista ja tilaamalla sähköliikkeistä.

Ultaraviolettivalojen tarpeellisuutta kannattaa lähteä tarkastelemaan siltä pohjalta, mitkä ovat olosuhteet kunkin lajin luonnollisella levinneisyysalueella. Maakilpikonnat ovat päiväaktiivisia ja kotoisin aurinkoisilta seuduilta. Esimerkiksi nelivarvaskilpikonnilla ja kreikan kilpikonnille aurinkoisia päiviä on huomattavasti enemmän kuin Suomessa, kesän viileydestä tai helteisyydestä riippumatta. Ultraviolettivalo on tärkeää D3:n lisäksi myös kilpikonnan vireydelle (UVA erityisesti) jo tämän takia UV-lamppuja olisi hyvä käyttää talvella, vaikka konna olisi koko kesän (toukokuusta - elokuun loppuun) ulkona. Syksyllä UV -lampun ja lämpölamppujen käyttöä vähennetään, kun konnaa valmistellaan horrokseen tai puolittaista talvilepoa varten. Keväällä horroksen jälkeen UV -valaistus on jälleen hyvin tärkeä osa, jotta heräävä maakilpikonna herää kunnolla ja pääsee kevätvireeseen. Esimerkiksi helmi-maaliskuulla, jolloin osa harrastajista lopettelee maakilpikonniensa puolittaista lepoa tai horrosta, on vielä aika vähän valoa, ja ilman lisävalaistusta konnat eivät välttämättä lähde liikkeelle, eivätkä pääse unisuudestaan.

UV -loisteputken sijoituspaikaksi parhaita paikkoja on lämpölampun kohta, oli maakonna sitten lattialla tai terrassa. Kaikki konnat kuitenkin lämmittelevät enemmän tai vähemmän ja silloin on myös luonnollisinta saada UV -säteilyä. UV -loisteputkien sijaan monet pitkälle harrastuksessaan edenneet maakonnaharrastajat mm. Euroopassa käyttävät Ultra Vitalux -lamppuja, pari kertaa viikossa ja noin 20 min kerrallaan. UV -valo vaikuttaa myös konnien käyttäytymiseen, lisääntymiseen, vireyteen ja yleensäkin terveyteen. Tämän takia myös niille pitäisi minusta pyrkiä järjestämään mahdollisimman luonnonmukaiset olot. Ja siihen kuuluu oleellisesti riittävä valo. Esimerkiksi Nutrobal -vitamiinia ja UVB -loisteputkea voi huoletta käyttää samaan aikaan. Matelijoille tarkoitetuista UV -loisteputkista säteily on niin minimaalista, ettei maakilpikonna voi saada yliannostusta yhtöaikaisesta käytöstä. Kasvavilla yksilöillä matelijoille tarkoitettu UV -valo tulisi olla jatkuvassa käytössä (lepokausia lukuunottamatta), aikuisilla maakonnilla Uv -lamppua tulisi käyttää vähintään kevät kausi (horroksesta heräämisestä kesän alkuun), mieluiten koko ajan yhtäaikaa lämpölamppujen kanssa. Jos aikuinen konna ei ole viettänyt useampaa viikkoa kesällä piha-aitauksessa auringonvalossa paistatellen, sille tulisi tarjota ympäri vuoden riittävä UV-valaistus - asuipa konna lattialla tai terraariossa.

Terraarion hankita – yksi konna yhteen terraarioon

Kuvassa 2,5 vuotias kreikkalainen maakilpikonna ensimmäisellä tutustumiskierroksellaan uudessa terraariossa. Lämmittelypaikan ylle on laitettu kaksi spottivaloa lämmönlähteiksi ja suoraan niiden alle tasainen kivi varaamaan lämpöä. Konna käy lämmittelypaikalla nostamassa ruuminlämpöään ja siirtyy sitten viileämmille alueille terraariossa. Terraarion on hyvä olla pinta-alaltaan suuri, jotta konnalle jää paljon tilaa vaeltaa ja jotta saadaan aikaiseksi sekä pinnanvaihteluita kiipeämiseen että myöskin lämpötilaeroja terraario eri osiin.

Terraarion (tai aitauksen) voi näppäräsorminen tehdä itsekin. Ohjeita löytyy keskustelupalstoilta ja konnaihmisten nettisivuilta. Esimerkiksi aikuisen kokoiselle maakilpikonnalle tehtävän lasiterraarion pohjan vahvuus voi olla 8 mm ja seinien vahvuus 6 mm, jos pohjamateriaaliksi ei tule hirvittävän painavia isoja kiviä. Terraarion voi myös tilata eläinkaupan kautta. Hinnan suhteen kannattaa tehdä vertailuja. Esimerkiksi Ouluun kannattaa tilata Kuopion Akvaarioliikkeestä heidän itse valmistamiaan terraarioita, koska hinta on harrastajien mukaan miltei puolet halvempi, vaikka materiaali ja laatu on sama. Useimmiten varsinkin sukukypsiksi tuleville konnille pitäisi jokaiselle olla oma terraario, koska isommat konnat ovat tärkeämpiä omasta rauhastaan/reviiristään ja saattavat käyttäytyä aggressiivisesti toisia maakilpikonnia kohtaan. Jos siis hankkii useamman konnan, ei kannata jäädä katselemaan, kun kilpikonnat tappelevat keskenään. Jos aiot ostaa useamman maakilpikonnan, kannattaa alun alkaen varautua siihen, että jokaiselle konnalle tulee olla tuo minimikokoinen (1m leveyttä * 2m pituutta * 30cm korkeutta) terraario aikuiseksi kasvettuaan ja eri huoneet missä jaloitella.

Maakonnalle olisi hyvä järjestää myös silta pois terraariosta lattialle, jolloin se voi itse valita oleskelupaikkansa lämpötilantarpeen mukaan. Terraarion sijaan voi rakentaa myös suuren (samankokoisen kuin aikuisen konnan terra olisi) kaivelulaatikon vanerista ja rakentaa siitä sillan ulos. Tällaiseen terraarion kokoiseen ”kaivelulaatikkoon” laitetaan myös UV- lamput ja lämpölamput konnaa varten. Jos konnat eivät tule toimeen keskenään, niitä ei voi pitää yhdessä lattialla. Yleensä maakilpikonnat eivät tule toimeen keskenään, vaikka olisivat saman ikäisiä ja samaa rotua. Toisinaan jopa maakilpikonna poikaset saattavat käyttäytyä vihamielisesti toisiaan kohtaan, sillä ne eivät ole laumaeläimiä, vaan elävät yksikseen, vaikkakin samalla alueella voi luonnossa asustaa useampi maakonna. Terraariossa tai lattialla ahdistettu konna ei pääse aggressiivisesti käyttäytyvää toista maakonna pakoon ja voi haavoittua tappelussa pahastikin.

Kuvassa toisenlainen sisustus 2,5 -vuotiaan kreikankonnan terraariosta, jota on alunperin käytetty akvaariona. Varsinkin pienelle ja kasvavalle maakilpikonnalle kaivelu on tärkeää, siksi maaterraario, jossa on runsaasti kaiveluun sopivaa pohjamateriaalia on ehkä parhain vaihtoehto lemmikkikonnalle. Kiviä sisustukseen on hyvä sijoitella, näin varmistetaan konnan kynsien lluonnollinen kuluminen.

Sama pätee erilajin kilpikonniin, niitä ei tulisi pitää samassa terraariossa eikä yhtä aikaa lattialla, sillä toisen konna bakteerikanta voi aiheuttaa toiselle konnalle vakavia tauteja. Pieniä saman lajin maakilpikonnia voi pitää yhdessä, mikäli ongelmia ei ilmene ja mikäli terraario on tilava. Lattialla juoksentelevat kilpikonnat voidaan sulkea eri huoneisiin vaeltelemaan, jotta riitoja maakilpikonnien välillä ei pääse syntymään. Jos maakilpikonnille ei järjestetä riittävästi tilaa ne passivoituvat ja ovat herkempiä sairastumaan. Aikuisia konnia ei ole suositeltavaa pitää pelkästään terraariossa, sillä liikkuvaisina ja yllättävän vikkelinä eläiminä ne tarvitsevat huomattavan paljon elintilaa. Riittävän tilava asunto on yksi investointi, joka on syytä miettiä ennen maakilpikonnan hankkimista.

Pohjamateriaali

Kuvassa kaikki mitä edellisessä kuvassa olleeseen terraarion sisustamiseen käytettiin. Kiviä jäi hieman yli.

Terraarion voi sisustaa maakilpikonnalle usealla eri tavalla. Pääasia on, että sisustus on maakilpikonnalle sopiva, mutta myös omistajan silmään miellyttävä. Terraarion pohjamateriaaliksi sopii Mörtti-Röpö -niminen (tosin paremmin jyrsijöiden kuivikkeena tunnettu kuin Mörtti-Röpö -nimellä) matelijoiden pohjamateriaali samoin kuin Repti-Bark ja JBL Terra Bark puuhakkeet. Jos maakonna syö kyseisiä materiaaleja tai jos se alkaa aivastella tai muuten niiskutella on paras vaihtaa pohjamateriaali toisenlaiseksi. Pohjamateriaaliksi käy myös sanomalehti tai painamaton valkoinen paperi (paperi jolle ei ole painettu mainoksia etc.). Sanomalehti on helppo vaihtaa, mutta ei välttämättä kovin kauniin näköinen. Suomessa sanomalehtien painamiseen käytetty muste on vaaratonta ja siksi sitä voi käyttää huoletta. Sen päälle voi laittaa esim. tietokoneen tulostuspaperia tai sinooperista tai muista askartelukaupoista saatavaa silkkivärin kiinnittämiseen tarkoitettua imupaperia, jolloin pohja näyttää nätimmälle. Sanomalehden sijaan voi käyttää vaikkapa muovimattoa, terraariomattoa tai vahakangasta. Hyviä sävyjä muovimaton yms. ovat ruskea ja vihreä. Tärkeintä on, että kilpikonna ei syö pohjamateriaalia (voi aiheuttaa suolitukoksen ja konnan kuoleman) ja että sillä on ainakin kaivelulaatikko, jos pohjamateriaali ei sovellu kaivelemiseen (esim. vahakangas).

Kuvassa 25 kiloa puhallushiekkaa. Se sekoitetaan huolella 75 litraan lannoittamatonta turvetta. Näin saadaan mainio mm. Tortoise Trustin suosittelema pohjamateriaali maakilpikonnan terraarioon. Puhallushiekan raekoko on tärkeä, koska tietyt raekoot on kuivattu tulen päällä, jolloin niihin jää haitallisia öljyjäämiä.

Kaikkein suositeltavinta olisi kompostoimalla valmistettu lannoittamaton multa, johon sekoitetaan saman verran (kuivaa!) hiekkaa. Multa-hiekka seos suhteessa 1:1 on Tortoise Trustin (katso Linkit – osio) suositus pohjaja kaivelumateriaalin suhteen lemmikkeinä pidettäville maakilpikonnille. Turve-hiekka seosta voi myös käyttää, kunhan varmistuu, että turve on lannoittamatonta ja hiekkaa voi hakea joko luonnosta tai esim. rautakaupasta. Jos hiekkaa ostaa kaupasta esim. Optiroc 0.1 - 0.6 tjsp raekoko on hyvä, sillä sitä ei ole kuivattu tulen avulla. Esimerkiksi Optirocin isommalla raekoolla varustettu hiekka on kuivattu tulen päällä ja siinä on öljyjäämiä. Turpeena voi myös käyttää omassa kompostissa valmistettua kompostimultaa ja hiekkaa voi löytää myös luonnosta ja kuivata uunissa itse (tällöin raekoolla ei ole väliä). Sora ja muut isommat rakeet voivat aiheuttaa kilpikonnalle suolistotukoksen, joten siksi hienon hiekan käyttö on suositeltavaa.

Sopiiko kissanhiekka terraarion pohjamateriaaliksi

Kissanhiekka on tarkoitettu vain kissan pissan imeyttämiseen. Maakilpikonnalle kissanhiekka ei sovi, sillä ominaisuuksiensa vuoksi se kuivattaa terraarion ilman normaalia kuivammaksi ja samalla konna alkaa kärsiä nestehukasta. Kissa ei myöskään oleskele kissanhiekan päällä viikkotolkulla, kuten tilanne olisi terraarioeläimen kohdalla. Näiden lisäksi kissanhiekka on pölyävää materiaalia ja voi aiheuttaa konnalle silmä-ärsytystä/-infektioita ja hengitystieinfektioita. Jos kissanhiekkaa joutuu konnan mahaan, hiekka paakkuuntuu ja imee itseensä nestettä aiheuttaen helposti mm. suolitukoksen. Kissanhiekkaa ei siis tule käyttää edes pienessä osassa terraariota.

Pohjamateriaalin vaihtaminen

Kuvan terraariossa sekoitettu lannoittamaton turve ja puhallushiekka on tasoitettu haluttuun muotoon. Liikunnan lisäämiseksi konnalle on hyvä tehdä terraarioon riittävästi pohjapinta-alan vaihtelua.

Puru, hake, turvehiekkaseos, sanomalehdet sekä muut kostuneet ja likaantuneet pohjamateriaalit tulee vaihtaa päivittäin. Samoin kerätään mahdolliset ulosteet ja virtsan kostuttama pohjamateriaali. Koko pintakerros on hyvä vaihtaa aika ajoin uuteen. Jos kyse on sanomalehdistä, ne vaihdetaan likaantuneina kokonaan. Jos taas terraariossa on puru, hake tai turve-hiekka tai multa-hiekkaseosta pohjamateriaalina koko pohjan pinta-alan verran, se vaihdetaan kerran kahden kuukauden aikana ja samalla koko terraario pestään hyvin. Terraarioon ei saa jäädä saippuaa tai muuta pesuainetta ja se pitää kuivata hyvin. Tilalle vaihdetaan täysin kuivat uudet pohjamateriaalit. 10 – 15 cm paksuista kerrosta pidetään optimaalisimpana pohjamateriaalin paksuutena. Esimerkiksi lannoittamaton 65 litran luonnonturve maksaa 3-4 euroa, kun taas 25kg hiekkasäkki 2-3 euroa. Hinnat eivät ole siis päätähuimaavia ja siksi materiaalin vaihtamisen kalleus ei ole pätevä syy säännöllisten pohjamateriaalivaihtojen perusteena. Pelkkä sora tai pelkkä hiekka ei käy pohjamateriaaliksi, koska niihin ei imeydy esimerkiksi kilpikonnan virtsa ja ne ovat muutenkin ihanteellisia paikkoja konnille vahingollisten bakteerien pesiytymiselle.  Jos kaivelua varten ei järjestetä koko terraarion paksuudelta pohjamateriaalia, maakilpikonnille tulisi tarjota kaivelulaatikko, johon laitetaan esim. hiekka-turveseosta ja esim. muovikasvi tai joku muu piilopaikka näkösuojaksi.

Piilopaikat

Kuvassa kaksi piiloa ja niiden päälle levitetty tekokasvi oksineen. Maakilpikonnat tarvitsevat piiloja, joissa ne voivat viettää huoletta yönsä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Myös lattialla olevalle konnalle tulisi järjestää riittävästi erilaisia piilopaikkoja, joissa on kaivelumateriaalia. Luonnossa konnat käyttävät muiden eläinten kaivamia luolia tai kaivavat ne itse.

Viihtyäkseen kilpikonna tarvitsee piilopaikkoja, maastoon korkeuseroja ja kaiveltavaa. Piiloja voi rakentaa vaikka väärinpäin käännetystä pahvilaatikosta tai auki leikatusta ja taivutetusta wc-paperirullasta, jossa on sisällä sanomalehtisilppua. Sopivia keraamisia, muovisia ja puusta valmistettuja ”kilpikonnatalleja” voi ostaa myös lemmikkieläinkaupoista. Lisäksi kivistä voi rakentaa ”sillan” kaivelulaatikkoon, kivet voi myös halutessaan kiinnittää toisiinsa akvaariosilikoniliimalla. Luonnossa maakilpikonnat kaivautuvat yöksi petoeläinten takia muiden eläinten hylkäämiin onkaloihin tai kaarnanpalan alle turvaan. Kuumana päivänä pienet kilpikonnat säätelevät nestetasapainoaan kaivautumalla maahan tai piiloutumalla viileämpiin pienten eläinten kaivamiin luoliin. Maakonnalle kannattaakin järjestää kaivelumahdollisuus esim. täyttämällä kissanhiekka-astia tai muunlainen muoviastia vaikkapa turve-hiekka seoksella. Astian voi sijoittaa terraarioon tai lattialle, riippuen siitä, missä konna majailee. Kaivelu on erityisen tärkeää maakilpikonnan poikasille ja muniville emoille. Myös kynsien kulutuksen kannalta terraariossa voisi hyvä olla korkeuseroja ja kiviä.

Terraarion sisustamiseen käy myös elävät myrkyttömät kasvit, mutta useimmiten kilpikonnat syövät ne, joten muovikasvit ovat siinä mielessä parempi vaihtoehto. Sisustukseen sopivia muovikasveja terraarion saattaa löytyä esimerkiksi kynttilöitä myyvistä kaupoista, sisustusliikkeistä, maitokauppojen koristeosastolta ja vaikkapa Tiimarista. Kiipeilypaikkoja, joista konna voi kellahtaa selälleen, ei tulisi sijoittaa lämpölampun lähelle. Maakilpikonnat pääsevät omin avuin oikeinpäin, elleivät ne kellahda väärinpäin tasaisella lattialla, josta ne eivät saa suullaan ja kynsillään otetta. Väärin päin kellahtaminen on vaarallista vain jos konna kierähtää selälleen liian kuumaan paikkaan. On myös hyvä muistaa, että kilpikonna voi käyttää liikkumiseen ainoastaan suoria tai lievästi kaltevia pintoja, koska sen kilpi ei taivu. Kaivelulaatikkoon voi järjestää myös froteepyyhkeen, johon kilpikonna voi kaivautua.

Ilmanvaihto ja huolto

Kuva terraariosta, jossa lannoittamatonta turvetta ja puhallushiekkaa ei ole vielä sekoitettu keskenään. Jotta paras mahdollinen ilmanvaihto saavutettaisiin tulisi terraarion olla korkeudeltaan mieluiten 30cm. Tämä terraario on liian syvä, mutta se asia voidaan korjata täyttämällä terraario 15cm paksuudelta pohjamateriaalia.

Koska maakilpikonna on kuivien seutujen matelija, terraario tulee rakentaa päältä avoimeksi. Jos terraario on tehty lasista sen päällä (”kattona”) ei saa olla päällyslasia, ainoastaan pakolliset valaisimet. Näin taataan hyvä ilmanvaihto eikä mahdollinen juomakupista haihtuva kosteus jää terraarioon. Jos terraario on rakennettu itse sivut voivat olla reikälevyä, joka mahdollistaa parhaan mahdollisen ilmanvaihdon. Ilmanvaihdossa poikkeuksena on ns. lämpöhoito, josta enemmän asiaa osiossa ”kilpikonna sairastaa”. Ihan asunnonkin ja myös lemmikin hyvinvoinnin kannalta on tärkeää vaihtaa terraarion pohjamateriaalia ja mahdollisen kaivelulaatikon materiaalia tarvittaessa ja keräillä konna näkyvät jätökset ja pisut pois. Näin huoneistossa elävät muut perheenjäsenet eivät joudu kärsimään hajuhaitoista ja kilpikonnallakin on puhdas pohjamateriaali kaiveltavanaan. Koko pohjamateriaalin vaihtaminen uuteen riippuu pohjamateriaalista itsestään. Sanomalehdillä vuorattu pohja olisi hyvä vaihtaa jopa viikottain, kun taas paksumman pohjamateriaalin uusimisen voi suorittaa huomattavasti harvemmin. Vahakankaan tai terraariomaton taas voi pestä puhtaaksi. On myös hyvä muistaa, että vaikka ilmanvaihto on tärkeää, huoneessa ei saa olla vetoa, muutoin konna vilustuu herkästi.

Palaa sivun alkuun