Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa kreikankilpikonnanpoikanen lepäilemässä terraariossaan. Jos konna on terve ja normaalipainoinen, sille kannattaa ehdottomasti järjestää esim. puolittainen talvilepo. Näin konna kasvaa tasaisen hitaasti ja pysyy koko pitkän elämänsä ajan virkeänä. Jos konnalle ei järjestetä lepokausia, sen elinikä lyhenee.

Puolittainen talvilepo ja talvihorros

Puolittainen talvilepo ja horros ovat eri asioita. Maakilpikonnat tarvitsevat joka ainoa talvi, pienestä pitäen jommankumman talvilevon muodon. Konnat eivät nuku talviunta. Vaihtolämpöisinä selkärankaisina matelijoina ne vaipuvat luonnossa horrokseen. Ensimmäinen tärkeä tieto on se, mitä lajia konnasi on. Osa maakilpikonnista ei horrosta eikä vietä puolittaista talvilepoa lainkaan. Jos väärän lajin konnia laittaa horrokselle, konna menehtyy. Kaikki lajit horrosta lainkaan, kuten esimerkiksi tunisiankilpikonna. Tunisianmaakilpikonna ei tarvitse edes puolittaista lepoa, sillä sille talvi on koko vuoden vilkkainta aikaa.

Aloittelijan on syytä ensin opetella puolittaisen levon järjestäminen maakilpikonnalleen, ennen kuin rupeaa haaveilemaan konnansa horrostamisesta. Miksi puolittaisen talvilevon tai talvihorroksen toteuttaminen lemmikkikilpikonnalle on niin tärkeää? Jos kumpaakaan näistä ei toteuteta talven aikana, kilpikonnan elinikä vähenee, sille voi tulla syömisen ja terveyden kanssa ongelmia. Yksinkertaisesti maakilpikonna on rakennettu sellaiseksi, että se tarvitsee lepokauden. Kun kilpikonnan omistajalle kertyy kokemusta puolittaisen levon toteuttamisesta muutaman vuoden aikana, hän voi alkaa harkita horroksen toteuttamista lemmikkikilpikonnalleen.

Puolittainen talvilepo on konnalle täysin riittävä ja aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin talvihorros. Se on paljon turvallisempi, kuin horros, sillä jos omistaja ei noudata kaikkia ohjeita tarkkaan, konna saattaa menehtyä. Näin käy, jos konna on vähänkin oireileva horrokselle laitettaessa tai jos paastoa ei ole ”raskittu” pitää. Lämpötilan lasku nollan alapuolelle voi tappaa maakilpikonnan. Varminta olisi pitää lämpötila koko ajan yli 3 asteessa. Silti horroksessa on riskeistä huolimatta eräs kiistaton etu. Horroksen jälkeen täysi-ikäisen kilpikonnan paritteluvietti tulee erityisen hyvin esille, kun taas puolittaisella talvilevolla pidetyn kilpikonnan parittelukäyttäytyminen voi jäädä kokonaan väliin. Horros vaikuttaa siis maakilpikonnan hedelmällisyyteen. Paras on kuitenkin aloittaa puolittaisesta talvilevosta, kuin ottaa heti harrastuksen alussa horroksen riskit harteilleen. Jos kuitenkin olet jo useampana talvena järjestänyt maakilpikonnallesi puolittaisen talvilevon, saat lisätietoa horrostamisesta Linkit –osiosta Niina Hallikaisen kotisivuilta.

Puolittainen talvilepo

Luonnossa horrostavat maakilpikonnat viettävät talvisaikaan joitakin kuukausia talvihorroksessa (eri asia kuin talviuni), kuten monet muut samalla alueella elävät vaihtolämpöiset selkärankaisiin kuuluvat eläimet. Kun maakilpikonnan elimistö havaitsee luonnon valoisuuden vähenemisen ja päivälämpötilojen viilenemisen, se alkaa vähitellen nukkua pidempiä aikoja myös päiväsaikaan. Maakilpikonnan ruokahalu ja liikkuminen vähenevät. Lopulta se nukkuu päivät ja yöt heräämättä kertaakaan päivisin. Horrokseen vaipuvat vain tietyillä maantieteellisesti viileämmillä alueilla asuvat maakilpikonnalajit kuten kreikanmaakilpikonnat ja nelivarvaskilpikonnat, mutta lämpimimmillä seuduilla asuvat lajit eivät välttämättä vietä horrosta lainkaan. Tämän takia on hyvä tietää varmuudella kilpikonnan laji ja sen lajityypillinen käyttäytyminen luonnossa. Puolittainen talvilepo on eri asia kuin horros. Jos kilpikonnalle ei järjestetä puolittaista talvilepoa tai talvihorrosta, jää myös keväällä tapahtuva lisääntymiskäyttäytyminen väliin. Tunisian maakilpikonna ja leopardikilpikonna eivät horrosta luonnossa ollenkaan, kun taas espanjankilpikonna on horroksella hyvin lyhyen ajan. Espanjankilpikonnalle paras vaihtoehto aikuisenakin on pelkkä puolittainen talvilepo.

Puolittainen talvilepo käytännössä

Kuvassa 2,5 -vuotias kreikankonna Hercules piilopaikkansa edustalla.

Kun maakilpikonna viettää puolittaista talvilepoaan, pidetään viikoista tarkkaan kirjaa, jotta talvilepo osataan lopettaa oikeaan aikaan. Yli 2kk venyvä puolittainen talvilepo on vaaraksi maakilpikonnalle. Sen puolustuskyky laskee ja voi olla että konna ei jonakin aamuna enää herää lainkaan, vaan menehtyy siihen. Myös konnan terveyttä tulee jatkuvasti tarkkailla puolittaisen levon aikana. Puolittainen lepo lopetetaan välittömästi, jos konnalla ilmenee oireita. Puolittaisen levon aikana kilpikonna herätetään säännöllisesti. Tästä on myös syytä pitää kirjaa, ettei mene laskuissaan sekaisin. Herättämispäiviä ei saisi siirtää, eikä jättää väliin, esimerkiksi kiireiden tai matkustamisen vuoksi. Jollei omistaja jostain syystä itse ehdi, on syytä värvätä joku kilpikonnaan tottunut hoitamaan säännöllinen kylvettäminen ja ruokkiminen. Painoa on myös syytä seurata, ettei se pääse liiaksi laskemaan. Puolittainen talvilepo/talvihorros uusitaan joka vuosi koko kilpikonnan elinajan.

Puolittainen talvilepo pähkinänkuoressa

- Puolittainen talvilepo aloitetaan joko loka- tai marraskuussa. Kilpikonnan tulee olla täysin terve ja oireeton, muutoin sitä ei saa laittaa edes puolittaiselle talvilevolle.

- Siihen voi valmistua vähentämällä aamusta ja illasta valaistuksen ja lämpölamppujen päällä olo aikaa (ei siis lisäämällä esim. paastopäiviä), ruokintaa normaalisti.

- Aloittamispäivämäärän päättää konnanomistaja itse. Kun puolittainen alkaa, valoja (UVB- ja lämpölappuja) ei laiteta päälle enää lainkaan, eikä tarjota ruokaa ennen kuin seitsemäntenä päivänä. Jos kilpikonnat heräävät kesken viikon, niin antaa herätä, kyllä ne kömpivät sitten takasin nukkumaan, kun ei sytytä valoja eikä erehdy antamaan ruokaa. Vesikuppi on tietysti koko ajan tarjolla.

- Seitsemäntenä päivänä konnat nostetaan lämpölampun alle heräämään, sitten kylpyyn juomaan ja sieltä lämpölampun alle syömään. Annetaan ruuaksi monipuolinen annos Nutrobal - vitamiinilla höystettyä ruokaa, lehtiravintoa 80 % (monipuolisesti eri kasvien ja vihannesten lehtiä) ja muuta 20 % (hedelmät ja mehevät vihannekset).

- Tätä viikko nukkumista ja seitsemäntenä päivänä kylpyyn juomaan ja ruokalampun alle syömään - tyyliä jatketaan (UVB ja lämpölamput ja ruoka poissa) se 2 kk, pidemmäksi ei saa mennä, koska konnat alkaa muuten laihtua liiaksi. Jos tulee sairastumisen oireita, puolittainen pitää lopettaa heti ja palata normaaliin päiväjärjestykseen.

- Kun 2 kk ohi, paluu normaalipäiväjärjestykseen (ruoka + 2paastopäivää + UVB ja lämpölamput päälle). Siirtymän voi tehdä toki myös asteittain siten, että ensimmäisenä päivänä pitää lamppuja päällä pari tuntia (antaa ruuan ja laittaa kylpyyn juomaan (ei saippuaa!)) ja seuraavana neljä ja seuraavana 5 - 6h jne., kunnes valojen päällä pitoaika on sen 10-12h. Alusta asti tarjotaan konnalle monipuolista ruokaa oikeassa suhteessa 5:tenä päivänä ja kaksi päivää paastoa (ei ruokaa, vain vettä).

- Lopullisesti maakilpikonnat virkistyvät vasta sitten, kun kevätaurinko ihan oikeasti alkaa paistella (niilläkin on se "sisäinen kello", vaikka sisällä ovatkin).

Talvihorros vai puolittainen talvilepo?

Kuva pienen poikasen teerraariosta, pohjamateriaalina hiekka-turveseosta ja somisteena tekokasvi, leraamisia juurakoita ja kiviä. Tätä pikkuista ei laitettu ensimmäisenä vuotena edes puolittaiselle talvilevolle vakavan matotartunnan ja silmätulehduksen vuoksi.

Kilpikonnan poikasia (alle 3 -vuotiaita) ei yleensä kannata laittaa talvihorrokselle, varsinkaan jos omistajalla ei ole vankkaa kokemusta kilpikonnista. Pienen kokonsa vuoksi ne ovat alttiimpia menehtymään, sillä jäätymisvaara on niillä painon vuoksi suurempi kuin isommilla konnilla. Pienille konnille puolittainen talvilepo on paras vaihtoehto ja luonnossa horrostaville kilpikonnille puolittainen lepo tulisi järjestää sekä aikuisille että pienille maakilpikonnille. Puolittainen talvilepo on myös hyvä tuki terveelle kasvunopeudelle, sillä se hidastaa ja tasoittaa kilpikonnan kasvuvauhtia terveenpään suuntaan. Ihan pienille poikasille (noin 1 -vuotiaat ja nuoremmat) järjestettävän puolittaisen levon pituus on 1kk – 1,5kk maksimissaan. Mikäli kilpikonnalla on oireita tai jos se on sairas, eläin on ensin hoidettava täysin kuntoon ja pidettävä vähintään tervehtymisen ajan päivisin hereillä mm. valaistuksen avulla. Omistajan kannattaa tällaisessa tapauksessa herätellä konnaa, jos se yrittää nukkua päiväsaikaankin. Vasta hankittua kilpikonnaa on tarkkailtava kotona useita viikkoja, ennen kuin kilpikonna voidaan laittaa puolittaiselle levolle, sillä ympäristönvaihdos aiheuttaa kilpikonnalle stressiä ja stressin seurauksena konna voi sairastua muutaman viikon päästä uuteen ympäristöön saavuttuaan. Puolittaisella talvilevolla olevaa konna ei saa koskaan laittaa jääkaappiin tai 18 astetta viileämpään tilaan, sillä konnaa ei ole valmistettu millään lailla talvihorrosta varten. Jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan laitettu puolittaisella oleva kilpikonna menehtyy, koska sen suolessa on sulamatonta ruokaa, eikä sillä ole elimistössään riittäviä vesivarastoja käytettävänä.

Terraariossa vai lattialla?

Kuvassa lattialla vaelteleva nelivarvaskilpikonnauros menossa yöunilleen omaan pesäkoloonsa.

Jos puolittainen lepo järjestetään terraarion sijaan lattialla, tulisi konnalle järjestää useita hämäriä piiloja, joissa ei ole vetoa eikä viileää ilmaa. Pohjamateriaalina piilopaikassa voi käyttää esimerkiksi sanomalehteä tai turvetta, johon konna voi kaivautua. Piilot tulee sijoittaa siten, että konna voi itse valita mieleisensä. Paras tapa aikuiselle konnalle on järjestää sille oma huone, jossa se saa olla rauhassa enemmiltä meteleiltä. Jos konna ei välitä piiloista, sitä ei tarvitse peitellä sanomalehdillä, jos se ei itse halua kaivautua tai kantaa sitä varten valmistettuun piiloon, konna voi hyvin nukkua siinä lattian nurkassa minkä se on valinnut. Sopiva lämpötila lattialla olevalle kilpikonnalle on 18 - 22 astetta. Halutessaan nukkuvan konnan suojaksi voi laittaa pahvilaatikon jossa on ulostuloaukko. Tämä takaa konnalle hämärämmän nukkumispaikan myös aamuisin, kun talviaurinko nousee paistamaan. Jos konna viettää puolittaisen talvilevon terraariossa, terraarion päälle voi päiväksi laittaa tumman päiväpeitteen samaa tarkoitusta varten. Näin huoneessa voidaan elää normaalia elämää, ilman että se häiritsee konnan lepäämistä.

Talvihorros

Horrokseen valmistautuminen toteutetaan ihan eri tavalla kuin puolittainen talvilepo. 4 – 6 viikkoa ennen horrostilaan laittamista aloitetaan paasto. Paaston aikana ei saa antaa kilpikonnalle mitään ravintoa,ja jos tästä lipustaan ja konnalle jää suolistoon sulamatonta ruokaa, konna menehtyy horrokselle laittamisen jälkeen. Tämän kanssa on syytä olla erityisen tarkkana. Ilman horrokseen valmistavaa paastoa maakonnaa ei saa laittaa viileisiin tiloihin, sillä jo pelkkä viileämpi lämpötila laukaisee horrokseen vaipumisen. Talvihorros ei ole suositeltavaa maakilpikonna harrastuksen vasta aloittaneille tai pari vuotta kilpikonnia omistaneille, koska talvihorrokseen liittyy huomattavasti suurempi määrä riskejä, joiden vuoksi konna voi menehtyä. Eräs horrokseen liittyvä riski on lämpötilan alhaisuus, sillä kylmemmät olot heikentävät aina kilpikonnan luontaista vastustuskykyä, jolloin konna on suuremmassa vaarassa sairastua horroksen aikana tai heti sen jälkeen. Joillakin kilpikonnilla tämä saattaa liittyä myös yksilölliseen taipumukseen sairastua esim. silmätulehdukseen tai hengitystieinfektioon. Jos oireilua ei havaita ajoissa, se voi koitua konnan kohtaloksi. Myös talvihorrospaikan lämpötilan lasku +3 asteen alapuolelle johtaa nopeasti kilpikonnan kuolemaan, koska kilpikonna on vaihtolämpöinen eläin ja sen ruumiinlämpö laskee ympäristön lämpötilan mukana. Pienillä kilpikonnilla tämä vaara on suurempi sillä niillä on vähemmän massaa. Jos olet jossakin asiassa horrostamisen suhteen epävarma, kannattaa kääntyä aina matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen ja kysyä heiltä neuvoa.

Talvihorrokseen valmistautuminen

Kuvan kreikankonna valmistautumassa horrokseen neste- tankkauksin kylvyn avulla. Tämän kreikankonnan kilvessä on pyramidikasvua (muhkuraisuutta). Liian runsas ravinto tai väärät ruoka-aineet voivat saada konnan kasvamaan liian nopeasti, mikä johtaa yllä olevan kuvan kaltaisiin epämuodostumiin kilvessä.

Paaston tarkoitus on varmistaa, että maakilpikonnan suolistoon ei jää sulamatonta ruokaa. Paaston aikana (4 - 6 viikkoa) ensimmäisestä päi- västä lähtien UVB - lamppuja ja lämpölamppuja pidetään päällä vain 3 - 2 tuntia päivässä. Paaston aikana maakilpikonnalle ei anneta mitään syötävää, ainoastaan vesiastiaa pidetään tarjolla. Paaston aikana konnan paino saa pudota korkeintaa kymmenisen prosenttia. Jos paino putoaa paaston aikana vain vähän, voi se kuitenkin pudota horroksen alkuvaiheessa hieman enemmänkin heikentämättä konnaa kuitenkaan liikaa. Jos kilpikonna on valaistuksen vähentä- misestä huolimatta hyvin aktiivinen, omistajalla voi olla suuri kiusaus antaa konnalle silloin tällöin jotain ”pientä”. Tässä tulee olla itsensä suhteen tiukka, eli paaston aikana ei saa antaa yhtä ainoaa suupalaa, edes pientä haukkausta. Oheisessa kuvassa on näkyvillä pyramidikasvua (muhkuraisuutta) kreikanmaakilpikonnan kilvessä. Ruokinnassa yleensäkin pienten konnien kasvuvauhtia tulisi pitää tarkkaan silmällä. Liian nopea kasvu (liikaa ruokaa tai liian proteiini pitoista ravintoa) johtaa pyramidimaiseen kilvenmuodos- tukseen (ks. kuva) ja voi esim. tehdä pysyvää vahinkoa sisäelimille.

Paaston aikana huolehditaan siitä, että kilpikonna juo riittävästi. Tämän takia kilpikonnaa kylvetetään saippuattomassa kädenlämpöisessä tai hieman lämpimämmässä (+ 35 – 40 C) vedessä päivittäin. Muinakin aikoina kilpikonnan kylvetyksen päämäärä on juomisen mahdollistaminen eli saippuaa tms. ei tulisi koskaan käyttää kilpikonnan kylvetyksessä. Horrokseen valmistautumisen yhteydessä on tärkeä, että konna todella tankkaa vettä riittävästi. Tätä voi tarkkailla esim. punnitsemalla konnan ennen ja jälkeen kylvyn. Jos konnan paino on kylvyn jälkeen gramman pari isompi, voi hyvällä syyllä olettaa, että konna on kylvyn aikana juonut hyvin.

Kylvettämisellä varmistetaan, että maakilpikonnan nestetasapaino olisi erityisen hyvä ennen talvihorrosta. Samalla kylpeminen edistää kilpikonnan ruuansulatusta, jolloin suoli tyhjenee. Paastoamisella ja kylvyillä varmistetaan, ettei konnan elimistöön jää sulamatonta ruokaa. Juuri ennen talvihorrokseen laittamista kilpikonnaa kylvetetään haaleassa vedessä 30 minuuttia kaksi kertaa päivässä. Näin varmistetaan, että maakilpikonna todella saa mahdollisuuden juoda kunnolla ja tyhjentää suoltaan. Maakilpikonnan paino mitataan ennen horrokseen laittamista ja sitä seurataan koko horroksen ajan. Jos paino laskee liikaa, horros tulee lopettaa välittömästi. Muista horroksen lopettamiseen johtavista asioista kerrotaan tarkemmin osiossa Talvihorroksen keskeyttäminen.

Horroksen aloittaminen

Kuva kreikankilpikonnan talvehtimislaatikosta ennen jääkaappiin laittamista. Vesiastia omassa lokerossaan, jottei konna pääse kaatamaan sitä kylkeä kääntäessään. Konna on kaivautunut puuhakkeeseen.

Kilpikonnaa ei kannata laittaa suoraan viiden asteen lämpötilaan, vaan esim.  jääkaapin voi säätää muutamaksi päiväksi hieman pienemmälle teholle. Konnaa voi siis pitää ennen varsinaisen horroksen aloittamista muutaman yön 10 -asteisessa jääkaapissa.

Talvihorrospaikaksi sopii esim. luotettava jääkaappi (ei pakastin!) tai ulkovarasto, jonka lämpötilaa on seurattu digitaalimittarilla ennen horrokseen laittamista jo kauemman aikaa. Paras eli optimaalisin lämpötila maakilpikonnalle olisi jatkuva +5 Celsius –asteen lämpötila. Lämpötila ei saisi missään tilanteessa laskea + 3 C viileämmäksi eikä + 10 C lämpimämmäksi. Maakilpikonnaa ei siis saa laittaa tiloihin, jossa konnaa ympäröivä lämpötila laskee + 3 astetta kylmemmäksi. Esimerkiksi pakaste, piha-varasto tai pahvilaatikko terassilla/parvekkeella ei ole sopiva paikka horrostavalle kilpikonnalle.

Jääkaapin lämpötilaa tulisi seurata digitaalimittarilla myös koko sen ajan mitä kilpikonna viettää horroksessa. Maakilpikonnan lämpötila muuttuu ympäristön lämpötilan mukaan, sillä konna on vaihtolämpöinen eläin. Lämpötilan lasku nollan alapuolelle voi tappaa maakilpikonnan. Varminta olisi pitää lämpötila koko ajan yli 3 asteessa. Horrospaikan lämpötilan pysyminen +3 - +10 asteen välillä tulisi mitata hyvissä ajoin, ennen kilpikonnan talvihorrokseen laittamista. Oikein talvihorrosta varten valmistellun maakilpikonnan annetaan kaivautua esimerkiksi kenkälaatikkoon, puiseen astiaan tai muoviseen laatikkoon, jossa voisi olla turve-hiekkaseosta kaivautumista varten. Tortoise Trust (katso Linkit - osio) suosittaa etenkin pienille horroksiin laitettaville maakilpikonnille turvetta tai multaa tällaiseksi horrostamislaatikon kaivautumismateriaaliksi. Pienet maakilpikonnat säätelevät nimittäin luonnossakin lämpötilaansa ja nestetasapainoaan kaivautumalla osittain maaperään. Vaikka kilpikonna ei kaivautuisikaan on hyvä tarjota siihen mahdollisuus.

Kuvassa kreikanmaakilpikonnan horrostamislaatikon puuhake (ja konna) peitetty löyhästi sanomalehtisilpulla.

Horrostuslaatikossa tärkeää on myös ilmanvaihto: se ei saa olla liian tiivis, mutta sen pitää ehdottomasti olla ’konnanpitävä’. Kreikankonnat tarvitsevat horroksensakin aikana korkeamman ilmankosteuden kuin nelivarpaat. Tämän takia jääkaappiin voi konnan lähelle, mutta sen ulottumattomiin laittaa vesiastian. Myös ilmankosteutta kannattaa seurata. Jos se on liian alhainen, on vaarana maakilpikonnan liiallinen kuivuminen eli nestehukka. Tortoise trustin mukaan kreikankonnille sopiva horroskosteus on 50 - 60%, nelivarpaille riittää hieman alhaisempikin kosteus esim. 40 - 60 %.

Johanna Raulion mukaan Liiasta kosteudesta ei ole haittaa niin kauan kun pohjamatsku ei ole märkä eikä konnan kílpeen ala tiivistymään vettä pisaroina. Jos ajattelee, kuinka paljon talvisateiden ilmastossa välimerenseudulla oikeasti sataa talvella, niin varmasti maa kostuu ja kreikankilpikonnien kaivamissa horrostuskoloissa on kosteusprosentti saattaa nousta ajoittain korkeammallekin kuin 60 prosenttiin. Luonnossa kreikkalaisten maakonnien talvi ei ole välimeren seudulla lämpötilanpuolesta läheskään niin ankara kuin nelivarpaiden, joten ne yleensä rauhoittuvat horrokseen hieman korkeammissakin lämpötiloissa. Erään maakilpikonna tiimiläisen aikuisen kreikankonnan horrostamisessa pelkkä vesiastia ei riittänyt, vaan samalla täytyi kostuttaa kuvissa näkyvää sanomalehtisilppua. Lisäksi kostutettiin pohjamatskua kulmista silloin tällöin, jos kosteusprosentit meinaa laskea liian alhaisiksi.

Talvihorroksen aikana

Kuva valmiista horrostamislaatikosta. Laatikko peitetään lopuksi kannella, jossa on runsaasti ilmanvaihtoa helpottavia reikiä.

Jos maakilpikonna viettää talvihorroksen jääkaapissa, jääkaapin ovea avataan säännöllisesti, jotta ilma pääsee vaihtumaan. tämä toteutetaan kuitenkin niin, että jääkaapin lämpötila ei pääse liikaa lämpenemään. Lasten, hiirten, tuholaisten ja lemmikkieläinten pääsy kurkkimaan / nakertelemaan maakilpikonnan talvihorrospaikkaan tulee estää. Maakilpikonnaa ei tulisi myöskään huvikseen ottaa pois talvehtimispaikasta vain siksi, että omistaja haluaa näyttää horrostavaa maakilpikonnaa lapsille tai muille vieraille. Kannattaa mieluiten ilmoittaa milloin kilpikonna muutenkin tarkastetaan talvihorroksen aikana ja samassa yhteydessä antaa lasten tai muiden kiinnostuneiden kurkata kilpikonnaa. Koko horrosaika saa aikuisella, terveellä maakilpikonnalla kestää korkeintaan 3kk, ei yhtään yli.

Talvihorros pähkinänkuoressa

1. Varmista, että tiedät minkä lajin konna sinulla on. Osa maakilpikonnalajeista ei luonnossa horrosta lainkaan. Tarkista myös että konnallasi ei ole mitään sairauden oireita. Vain terve konna herää horroksesta.

2. Hanki viimeistään tässä vaiheessa digitaalinen lämpö- ja kosteusmittari, jolla voi mitata sekä sisä että ulko ilman lämpötilaa ja kosteutta. Mittarissa tulee olla johdon päähän sijoitettu anturi, jotta voit tarkkailla sekä horrostamisboksin oloja että jääkaapin oloja. Punnitse kilpikonna ennen paaston aloittamista, merkitse se muistiin. Testaa jääkaappisi lämpötila ja ilmankosteus jääkaapissa. Laita jääkaappiin useammaksi päiväksi digitaalinen kosteus- ja lämpömittari, jolloin voit varmistua että jääkaappi on todella luotettava. Digitaalinen mittari tulee olla paikoillaan jääkaapissa koko horrostamisen ajan. Jos et kykene mittaamaan jääkaapin lämpötilaa, horrostamisesta kannattaa luopua kokonaan.

3. Aloita 4 viikon paasto, jonka aikana konna kylvetetään saippuattomassa vedessä ja sille tarjotaan lattialle/terraarioon vain vesikuppi. Ruokaa ei saa antaa edes pientä haukkasua, sillä horrokseen mentyään, sulamaton ruoka alkaa pilaantua konnan elimistössä ja seuraukset ovat vakavat. Paaston alussa lämpölamppu ja UV-valaisin saa olla päällä noin 6h päivässä. Tämä on kätevintä hoitaa kellokytkimellä eli ajastimella. Vähennä valaistuksen päällä oloaikaa asteittan. Näin horrokseen meneminen onnistuu luonollisemmin. Konnaa kylvetetään horroksen kolmena ensimmäisenä viikkona puolisen tuntia joka päivä, jotta konna joisi mahdollisimman paljon vettä. Jos sorrut antamaan jotain konnallesi ruuaksi, paasto on pilalla, eikä horrosta tule suorittaa. Liian pitkä paasto heikentää konnaa, noin neljä viikkoa on sopiva.

4. Valmista konnalle horroslaatikko.

5. Viikko ennen horrosta. Säädä jääkaappi (tai muu tila) niin, että lämpötila pysyy noin 10 plus asteessa koko ajan. Laita konna horrosboksissaan jokaiseksi yöksi (tällä viimeisellä viikolla) jääkaappiin 10 asteen lämpötilaan. Jokapäivä konnan tulisi tankata vettä sille järjestettävissä kylvyissä. Voit järjestää esim. kaksi 30 minuutin kylpyhetkeä saippuattomassa vedessä

6. Punnitse konna ennen jääkaappiin (tai muuhun tilaan) laittamista. Tätä painoa kutsutaan horrospainoksi. Aloita konnan horros laittamalla konna oikeinsuunnitellussa horroslaatikossa jääkaappiin. Ennen kannen kiinnilaittamista aseta digitaalisen lämpö- ja kosteusmittarin anturi horrostamislaatikon mukaan.

Talvihorroksen keskeyttäminen

Jos maakilpikonnalla on yksikin sairastumiseen liittyvä oire, kuten limaneritystä suusta tai nenästä, vinkuva tai naksuva hengitys tai esimerkiksi vuotavat tai rähmivät silmät, talvihorros tulee keskeyttää (Katso Herättelyvaihe – horroksen lopettaminen). Oireilevaa maakilpikonnaa ei tule edes valmistella talvihorrokselle laittamista varten, vaan sille tulee taata normaali valaistus ja ryhtyä antamaan kilpikonnalle ensiavuksi lämpöhoitoa ja muuta ensiapua, kuten kilpikonna sairastaa – osiossa on neuvottu – sekä ottaa yhteys matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Jos kilpikonna on pissannut horroksen aikana, on se vaarassa kuivua. Tällöin kannattaa kysyä neuvoa eläinlääkäriltä ja pitää huoli siitä, ettei ilmankosteus laske liian alas.Ulostaminen talvihorroksen aikana ei sen sijaan ole vaarallista, jos konnaa on pidetty paastolla ohjeiden mukaan ennen talvihorrokselle laittamista.. Paaston aikana konnan paino saa pudota kymmenisen prosenttia. Varsinaisen horroksen aikana paino ei yleensä saa enää putoa, mutta noin prosentin pudotus viikossa on vielä normaalia. Jos paino putoaa paaston aikana vain vähän, voi se kuitenkin pudota horroksen alkuvaiheessa hieman enemmänkin heikentämättä konnaa kuitenkaan liikaa. Näiden seikkojen vuoksi maakilpikonnan säännöllinen tarkkaileminen horroksen aikana on hyvin tärkeää. Jos kilpikonnan paino ei putoa horroksen aikana, ei kuivumisen vaaraa ole. Painon pudotessa kannattaa kokeilla kosteuden lisäämistä.

Herättelyvaihe – horroksen lopettaminen

Kuvassa kreikkalainen maakilpikonna. Päiväaktiiviset matelijat, kuten maakilpikonnat tarvitsevat runsaasti valoa (UV -lamppu ja lämpölamput) kyetäkseen heräämään horroksesta.

Kun 3kk on täynnä tai jos talvihorros joudutaan yhtäkkiä keskeyttämään, toimitaan seuraavalla tavalla: Maakilpikonna nostetaan jääkaapista tai kellarista laatikkoineen päivineen huoneenlämpöön. Jos konna on kaivautunut johonkin materiaaliin (turve, multa, pyyhe, sanomalehdet), annetaan koko paketin lämmetä rauhassa huoneenlämmössä. Samoin menetellään, vaikka kilpikonnalla ei olisi ollut talvehtimislaatikossaan minkäänlaista pohjamateriaalia. Laatikon, jossa maakilpikonna on, annetaan lämmetä useiden tuntien ajan ja vasta kun kilpikonna alkaa vähän liikehtiä, konna nostetaan varovasti laatikostaan lämpölampun alle (lattialle tai terraarioon) lämmittelemään. Kun maakilpikonna on herännyt kunnolla lämpölampun alla, sille valmistetaan ensimmäinen kylpyhetki, juomista varten. Ensimmäisten päivien aikana maakilpikonnaa kylvetetäänkin (saippuattomassa) kädenlämpöisessä tai hieman lämpimämmässä vedessä useita kertoja vedessä kerrallaan noin 20 minuutin ajan, jotta maakilpikonna saisi juotavaa ja jotta se voisi virtsata. Maakilpikonnalle voi heti tarjota myös tasapainoista Nutrobal – vitamiinilla höystettyä ruokaa lämpölampun läheisyyteen. Useimmiten kilpikonna suostuu syömään kuitenkin vasta heräämistä seuraavana päivänä. Jos maakilpikonnasi ei ole syönyt yhtään ja heräämisestä on kulunut jo viikko, eläin on mitä todennäköisemmin sairas. Tällöin tulisi ottaa välittömästi yhteys matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, kuten Johanna Raulioon (katso puhelinnumero Kilpikonna sairastaa – osiosta).

Kesäsiesta

Kuvassa aikuinen kreikanmaakilpikonna kesäisellä pihamaalla. Jotta maakilpikonnan olosuhteet olisivat mahdollisimman lähelle sitä mitä konnan luontaisilla esiintymisaluilla, Konnalle tulisi tarjota mahdollisuus viettää suurin osa kesästä piha-aitauksessa - sääolosuhteet huomioon ottaen.

Maakilpikonna lepää (syömättä) nukkuen kesän kuumimpana aikana muutamia viikkoja. Kesäsiestalle maakilpikonna menee niin luonnossa kuin kotioloissakin ihan itsestään, ilman että sitä tulisi siihen mitenkään valmistaa. Kesäsiestaa ei tarvitse myöskään millään lailla lopettaa. Sillä vietettyään tarpeeksi pitkän siestakauden, kilpikonna virkistyy ja aktivoituu itsestään. Kesäsiestan aikana kilpikonnalle kannattaa silti tarjota juomakuppi terraarioon (tai lattialle, jos konnalla ei ole terraariota), jotta se niin halutessaan voi käydä juomassa. Erityisen tärkeää tämän on esim. krekanmaakilpikonnille, jotka ovat kosteammilta seuduilta kotoisin ja tarvitsevat enemmän juotavaa.

Palaa sivun alkuun