Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa nelivarpaan poikanen syömässä kesäkurpitsan palasta. Eräs pahimmista virheistä mitä maakilpikonnien kanssa voi tehdä on konnan liikaruokinta, väärällä ravinnolla ruokkiminen tai liian yksipuolinen ruokava lio. Oikealla tiedolla nämäkin sudenkuopat voidaan välttää.

Maakilpikonnan Ruokinta

Maakilpikonna on kasvissyöjä eikä sille saa syöttää lihaa (jauheliha, porsaanliha, naudanliha, kana, broileri, riistalinnut ja riistaeläimet, hyönteisiä, mereneläviä, matoja, toukkia ja etanoita) tai kalaa. Väärin ruokittu kasvuiässä oleva maakilpikonnan poikanen menehtyy ennen muutaman vuoden ikää. Väärää ruokintatietoa on yhä liikkeellä harmittavan paljon. Väärää tietoa on liikkeellä harrastajien ja virtuaalilemmikkihoitoloiden nettisivuilla, eläinkauppiailla, joillakin eläinlääkäreillä sekä vanhentuneissa lemmikkieläinkirjoissa (esim. Harmut Wilken Kilpikonnat -kirja). Tietoja tulisi aina verrata Jarmo Perälän Maakilpikonnat kirjan tietoihin. Maakilpikonnalle ei saa syöttää lainkaan avokadoa, banaania, bataattia, herneitä ym. palkokasveja, juustoa, kalaa, kananmunaa, kissan- tai koiranruokaa, lihaa, leipää (eikä muita viljaa/jauhoja sisältäviä tuotteita), maitotuotteita (ei juustoa, ei raejuustoa, ei jogurttia, jäätelöä etc.), makeisia, perunaa, papuja tai puuroa, toisin kuin jotkin virheelliset lähteet väittävät. 80% maakilpikonnan ruuasta tulisi koostua kuivista ja tuoreista lehdistä, kasvisten lehtevistä osista, ruohokasveista ja salaateista. Vain 20% konnan ruokavaliosta saisi olla hedelmiä, vihanneksia ja kukkia.

Maakilpikonnan ruokinta on vaativaa puuhaa, koska kilpikonna tarvitsee hyvin monipuolista ruokaa ja lisäksi ruuan määrän tulee olla tarkasti säännösteltyä. Jos vitamiinit ja lisäkalkki jäävät, kilpikonna sairastuu ja saa vakavia vaurioita. Luuston heikkeneminen johtaa pahimmassa tapauksessa kilpikonnan kuolemaan. Ruokinnassa pyritään ylläpitämään kalsiumin (Ca) ja fosforin (P) suhdetta (4 – 6: 1), joka vastaa sitä mitä kilpikonnat luonnossa saisivat ravinnon kautta. Kalsium-fosfori suhde on maakilpikonnien terveyden kannalta erityisen tärkeä. Jarmo Perälän Maakilpikonnat kirjasta löytyy useiden kilpikonnalle sopivien kasvien ravintoarvoja. Talven varalle on hyvä kerätä ja kuivata erilaisia lehtiä, kuten piharatamoa, voikukkaa, mansikanlehtiä, mustaviinimarjapensaan lehtiä, ja koivunlehtiä lisäksi konna syö erilaisia heiniä ja ruohoa. Kun keräät kasveja, pyri keräämään ne kaukana autotiestä, jotta ruoka olisi mahdollisimman saasteetonta. Kesällä konna voi syödä niitä tuoreena.

Konnalle voi kesäksi rakentaa tilavan aitauksen, jossa konna voi natustella tuoreita luonnonantimia. Jos lehtienkeräämiseen ei ole mahdollisuutta, kannattaa pitää huoli että konna saa erilaisia salaatteja ja lehtikaaleja ravinnokseen. Maakilpikonnan nokka on kovaa sarveiskudosta, siksi on hyvä järjestää konnalle purtavaa ja revittävää, jotta nokka kuluisi riittävästi. Liian pitkäksi päässyt nokka pitää hoitaa eläinlääkärissä, sillä se vaikeuttaa konnan syömistä jopa siinä määrin että maakonna voi lopettaa syömisen. Ruokaa ei ole siis hyvä silputa liian pieneksi, jotta konnan nokalle jää töitä. Raa’at vihreät vihannekset ovat myös hyviä. Kilpikonna tarvitsee myös vettä, ja siksi kaikille maakilpikonnille tulee tarjota vettä matalareunaisessa vesikupissa, olivatpa ne lattialla tai terraariossa. Konna juo myös viikottaisen kylvyn yhteydessä vettä. Jos lemmikki on huono juomaan, kannattaa tarjota vesipitoisia ruokia, kuten kurkkua ja vesimelonia lisäravintona.

Pakollinen paasto

Kuvassa kaksi eläinkaupasta ostettua matalaa ruoka/juomalautasta. Ruoka- ja juomalautasten tulisi olla kooltaan vähintään sellaisia, että konna mahtuu niihin kokonaan, mieluimmin hiukan isompia. Rakenteeltaan niiden tulisi olla matalia, jotta konna pääsee kipuamaan niihin helposti ja ilman suuria ponnisteluita.

Luonnossa kilpikonnat syövät tuoretta ruokaa pääasiassa keväisin ja syksyllä. Suurin osa niiden ravinnosta koostuu kuivista, kuitupitoisista kasveista. Tämän takia jo ihan pienillekin konnille tulisi vankeudessakin pitää muutama paastopäivä viikossa, jolloin tarjoillaan vain vettä ja kuivaa heinää. Jos näin ei menetellä, kasvaa kilpikonna luonnottoman nopeasti. Liian runsaasta tai liian proteiini-, hiilihydraatti- tai energiapitoisesta ravinnosta konnan kilvestä kasvaa epämuodostunut ja sen sisäelimet voivat rasvoittua. Lisäksi konnan elinikä voi lyhentyä vääränlaisesta ravinnosta. Kilpikonnan tarvitsema ruokamäärä on hyvin pieni ja on syytä muistaa, että luonnossa konnalla on useita paastokausia vuodessa.Tämän vuoksi kilpikonnaa ei suositella lapsille lemmikiksi, ellei aikuinen ota päävastuuta kilpikonnasta ja sen ruokavaliosta. Ruokavaliota täytyy pystyä rajoittamaan rankalla kädellä, Jos kilpikonna on kuitenkin vakavasti sairas ja laiha, paastoja ei pidetä ennen kuin konna on tervehtynyt. Muutoin konna tarvitsee keskimäärin kaksi vuorokautta paastoa viikossa.

Mitä maakilpikonnalle ruuaksi ?

Kotona (kasvisruokaa syövien lajien) maakilpikonnille voi syöttää seuraavissa kappaleissa esiteltyjä lehtiä, kukkia, vihanneksia ja hedelmiä. Konnan kasvua on samalla hyvä seurata ja vähentää ruokamäärää, jos kasvuiässä oleva konna kasvaa liian nopeasti. Aikuisen konnan koon saavuttaneen konnan kasvu on hidastunut niin suuresti, että sen kasvua ei enää edes havaitse. Ruokinnan suhteen kasvun seuranta onkin poikasten ja kasvuiässä olevien nuorten konnien suhteen tärkeää. Talvella nuoren konnan ei tarvitse kasvaa, kun se viettää puolittaista talvilepoa tai kun se on horroksessa. mutta konnan kasvuaikana eli keväällä ja kesällä ruokintaa kannattaa lisätä, jos konna ei kasva (paino ja pituus). Normaalia on hidas, tasainen ja jatkuva painon lisäys, poikkeuksena talvella vietetty lepokausi, jolloin painon ei tarvitse nousta. Normaalina kasvuvauhtina on joissakin lähteissä pidetty 3g kuukautta kohden, mutta käytännössä maakilpikonnilla saattaa ilmetä kasvupyrähdyksiä ja hiljaisemman kasvun aikoja. Siksi selvää suositusta painon kasvamiseen kuukautta kohden ei voida antaa. Tärkeintä on ruokkia konnaa monipuolisesti lehteviin kasviksiin ja erilaisiin salaatteihin perustuvalla ruokavaliolla ja punnita konna säännöllisesti, jolloin ruokamääriä voidaan joko lisätä, vähentää tai pitää samana, sen mukaan millaista konnan kasvu on ollut. Myös valaistusta ja lämpötilaa säätämällä konnan ruuan tarpeeseen voidaan vaikuttaa.

Pääruoka (80%)

1. Usein pääruuaksi: pupunheinää, ruohokasveja, kaikkien suomalaisten lehtipuiden lehdet, useimpien myrkyttömien marjapensaiden lehdet, kuten vadelman, mustaherukan, punaherukan, karviaisen ja mansikan lehtiä, voikukan lehtiä, myrkyttömien piha- ja niittykukkien lehtiä, kuten malvoja, leskenlehden, maitoheinän, maitohorsman takiaisen, kamomillasaunion, kaunokaisen, kultapiiskun, siankärsämön, linnunkaalin, ruiskaunokin ja kissanruohon lehtiä, myrkyttömien sisäkasvien lehtiä, kuten limoviikunan ja kiinanruusun lehtiä sekä mehikasveja, erilaisia salaatteja (esim. Romaine -salaatti, tammenlehväsalaatti, keräsalaatti ja Rucola -salaatti) juuresten  ja vihannesten lehdet, yrttejä, kuten persilja, tilli ja fenkoli ja salaattisikuri (endiivi)

2. Harvemmin pääruuaksi: vesikranssi, krassia, herneenversoja (ei herneitä lainkaan), vehnän- ja kauranoraita, auringonkukanversoja, muita sopivia ituja (ei mung -papuja tai muita papuja), varsisellerin lehdet, apilanversot, lehti-, juuresten naatit ja juuresvarret, sinimailasen ituja (alfalfa), lehtikaalilajikkeet, kiinankaali ja pinaatti.

Lisäruoka 20%

Kuvassa kuivattuja kesäkukkia säilytyspurkissaan. Kukkia kannattaa kerätä ja kuivata keväällä, kesällä ja alkusyksyllä. Näin saa kerättyä eri aikaan kukkivien kasvien maukkaita kukkia konnalle ruuaksi. Kuivausta varten uunin voi lämmittää noin 40 - 50 asteeseen tai ostaa sientenkuivauskoneen, joka ajaa sama asian.

1. Useammin lisäruokana: erilaiset kukat, kuten kehäkukkia, orvokin kukkia ja muita myrkyttömiä puutarhassa viljeltäviä kukkia sekä myrkyttömien suomalaisten pihakasvien kukkia (kuten voikukkaa, apilaa, syysmaitiasen kukkia,  hiirenvirnaa, kannusruohonkukkaa, kissankelloja, leinikin kukkia jne.) kuivattuina, pakastettuina tai tuoreina. Parsakaali, sellerinvarret, okra, kukkakaali, kesäkurpitsa ja kurkku (voi antaa melko usein),

2. Harvemmin lisäruokana: tomaatti, paprikat, porkkana ja muut ns. mehukkaat vihannekset. Erilaiset hedelmät, kuten erilaiset melonit, mango, ananas, luumu, greippi, appelsiini, mandariini, muut sitrushedelmät, omena, päärynä, viinirypäle ja viikunat.

Kalkki ja vitamiinilisät

Kuvassa Apteekista ostettua liitujauhetta eli kalsiumkarbonaattia. Muniville naairaille, kalkkivajauksesta kärsiville konnille ja kasvaville yksilöille liitujauhelisä on tärkeä osa konnan ravitsemusta. Liitujauhetta annetaan näille konnille kaksi kertaa viikossa, ruokaan tasaisesti siroteltuna.

Kaikki maakilpikonnat tarvitsevat ravintonsa lisänä Nutrobal -vitamiinilisää. Liitujauhetta voi antaa esim. 2 kertaa viikossa ruokaan siroteltuna. Toinen vaihtoehto on  seepiansuomun tarjoaminen konnan kaluttavaksi. Seepiansuomu on seepia -mustekalan soikea kuivunut uimarakko, joka sisältää pehmeää kalkkia. Useimmiten konnat kuitenkin kieltäytyvät seepiansuomun jyrsimisestä sen tuoksun vuoksi. Liitujauhetta annetaan yhdestä kahteen kertaa viikossa, Jos konna suostuu syömään seepiansuomua, liitujauhetta ei anneta. Tällöin seepiansuomu saa aina olla konnan terraariossa ja Nutrobalia lisätään jokaisen ruokinnan yhteydessä kilpikonna ruokaan tasaisesti joka ruokapalalle, ettei konna ala valikoimaan syömisiään sen perusteella. Liitujauhetta tarvitsevat erityisesti kantavana olevan maakilpikonnaemot, kasvavassa iässä olevat nuoret kilpikonnat ja pienet poikaset sekä kalkkivajauksesta kärsivät konnat. Kalkki ei imeydy ilman UV-säteilyn aikaansaamaa D3-vitamiinia, jota syntyy konnan ihossa.

Maakilpikonnille tulee aina antaa vain matelijoille suunnattuja vitamiinituotteita, väärät määrät eri vitamiineja voivat aiheuttaa mm. myrkytyksen johon maakonna menehtyy. Maakilpikonnalle ei myöskään koskaan tule antaa mitään kissan, koiran tai jyrsijöiden vitamiineja tai niille suunnattua ruokaa eikä teollisesti valmistettuja kilpikonnapellettejä yms. tuotteita. Useita kilpikonnanpellettejä saatetaan myydä maakonnalle sopivina vitamiineina, niihin lisättyjen vitamiinien takia (vedessä turvotettavia pellettejä). Näitä ei kuitenkaan tule käyttää, sillä ne sisältävät ihan liikaa maakilpikonnalle sopimatonta proteiinia. Maakilpikonnan ruokinta on vaativaa puuhaa. Jos konnalle tulee liikaa painoa, se ei kykene enää kävelemään ja lisäksi sen kilpi kasvaa muhkuraiseksi. Konna tarvitsee siis myös kalkkia, ja siksi sen jokaiseen ruokapalaan sirotellaan liitujauhoa yksi tai kaksi kertaa viikossa..

Kuvassa matelijoille tarkoitettu vitamiini- ja hivenainevalmiste Nutrobal. Tätä vitamiinilisää annetaan kaikille konnille ikään ja lajiin katsomatta jokaiseen ruokapalaan siroteltuna, viikon jokaisena päivänä.

Maakonnan ruokaan tulisi lisätä esim. Nurtobal -vitamiinilisää, jotta konna varmasti saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Nutrobal – vitamiinivalmiste tai joku muu vastaava matelijoille tarkoitettu vitamiini- ja hivenaine- valmiste on pakollinen lisä maakonnan ruokavaliossa. Sen antamista ei saisi laiminlyödä. Lisäkalkkia ei tarvitse antaa joka päivä, sillä Nutrobalissa on myös jonkin verran kalsiumia. Silti lisäkalkki on erityisesti kasvaville poikasille ja muniville naaraille erittäin tarpeellinen. Kalkinpuutos voi johtaa sisäelinten vakavaan vaurioitumiseen ja koko kilven pehmentymiseen. Pahaksi päässyt luuston haurastuminen johtaa kilpikonnan kuolemaan. Liitujauhoa saa apteekista hyvin halvalla. Matelijoille tarkoitettuja vitamiinilisiä esim. Nutrobal - vitamiinivalmistetta myyvät useimmat lemmikki- ja akvaarioliikkeet. Maakonnan nokkaa varten on hyvä ostaa konnalle kalkkia myös Seepiansuomun muodossa, jota annetaan undulaateillekin järsittäväksi. Jotta kilpikonnan elimistö voisi käyttää ruokavalion mukana ja lisänä tulevan kalkin hyödykseen, se tarvitsee UVB -lampun, joka on matelijoille tarkoitettu ultraviolettivalo. Kesäisin konnalle kannattaakin rakentaa pihalle pieni aitaus, jotta se saisi auringonvaloa (UV –säteilyä) riittävästi. Pelkkä kesäajan UV –säteily ei kuitenkaan riitä, vaan konnalle tulee järjestää UVB –lampuilla valaistu terraario tai nurkkaus lattialle syksy-, talvi- ja kevätajoille.

Kielletyt ruoka-aineet

Maakilpikonnille EI saa antaa seuraavia ruoka-aineita: viljatuotteita (makaroni, leipä, keksit, pulla, puuro, velli, jauhot, näkkileipä etc.), ns. kilpikonnanpellettejä (vitaminoitu ruokapuriste), koirille, kissoille tai jyrsijöille tarkoitettuja valmisruokia, lihaa (kala, kana, sika, kalkkuna, nauta, riistaeläimet, linnut), juustoa tai muita maitotuotteita, palkokasveja (herneet ja pavut ei käy, mutta herneen vihreät versot käyvät kyllä), banaania, avokadoa, perunaa, bataattia, maissia, eikä myöskään ruoka-aineita, jotka sisältävät paljon proteiinia, rasvaa tai pitkäketjuisia hiilihydraatteja.

Ruokinta kotona

Kuvassa kesällä kerättyjä lehtiä ja kukkia säilytyspurkeissaan.

Maakilpikonnien ruokinnassa pyritään jäljittelemään mahdollisimman paljon sitä ruokavaliota, jota konnat luonnossa ollessaankin käyttäisivät. Luontaisilla esiintymisalueillaan maakilpikonnat syövät Perälän Maakilpikonnat -kirjan mukaan monipuolisesti noin 150:tä erilaista kasvilajia vuoden aikana. Siksi myös kotiruokinnassa tulisi pyrkiä lehtevien kasvien suureen monipuolisuuteen mm. keräämällä ja myös itse sisätiloissa tai puutarhassa kasvattamalla maakilpikonnalle kelpaavia kasveja ja kuivaamalla niitä kilpikonnan ruuaksi. Vihjeitä siihen, mitä kotona voi kasvattaa ja mitä kesän ja syksyn aikana kannattaa luonnosta kerätä kilpikonnan ruuaksi, löytyy tarkemmin osiosta Kesällä 2003 kerätyt talviruuat. Maakilpikonnan ravintoon luonnossa kuuluvat mm. Rubiaceae, Leguminosae, Compositae, Ranunculaceae ja Plantaginaceae – heimojen kasvit. Esimerkiksi hyöty- ja lääkekasvikirjoista sekä Linkit – osion myrkyttömien kasvien luettelosta löytyy vastaavien kasviheimojen Suomessa kasvavia lajeja. Osaa näiden heimojen Kasveista ja muista myrkyttömistä maakilpikonnille sopivista lehti- ja ruoholajikkeista voi kasvattaa myös sisätiloissa kukkalaudalla ja kesäisin puutarhassa. Tavallisista huonekasveista maakilpikonnalle sopivia ovat mm. limoviikuna, kiinanruusu ja kultaköynnös. Sisällä voi kasvattaa talvisaikaan myös tuoretta voikukkaa, pajua, mustikkaa, ruohoa (pihanurmikkoseosta), lehtisalaattia ja persiljaa. Vaikka ruokavalio olisi kuinka monipuolista, maakilpikonna tarvitsee joka aterialla Nutrobal – vitamiini- ja hivenainelisän. Toinen matelijoille tarkoitettu vitamiinivalmiste on nimeltään Nekton Rep, joista kuitenkin Nutrobali -vitamiinivalmistetta suositellaan parhainpana maakilpikonnille. Vitamiinien suhteen kannattaa muutenkin käyttää vain matelijoille tarkoitettuja valmisteita, eikä esim. ihmisille tai kissoilla tarkoitettuja, sillä väärän suuruisesta vitamiiniannostuksesta maakilpikonna voi saada myrkytyksen.

Ruokaa Suomen luonnosta ja kukkaruukusta

Kuvassa limoviikunan oksa. Lehtiä voi antaa pestynä maakilpikonnalle.

Maakilpikonnalle voi kasvattaa talvella tuoretta ruokaa esim. kukkaruukussa ja lasipurkeissa. Siemeniä liotetaan yön yli haaleassa vedessä, asetellaan aamusella multaan, turveseokseen tai pumpuliin ja reijitetty muovipussi tai muovikelmu asetetaan idätyslautasen, -ruukun tai -purkin päälle, myös harsokangas käy. Kuten rairuohoa, muitakin idätettäviä kasveja voi pitää ensin pimeässä muutamia päiviä ja nostaa sitten auringon valoon tai kukkalampun alle kasvamaan. Tällä tavalla saa kasvatettua konnalleen tuoreita lehtiä ja versoja. Ituja voi myös idättää. Useimmille iduille on ohjeet pakkauspussien kyljissä, mutta yleinen periaate menee siten, että liotetaan idätettäviä siemeniä 12h eli yön yli. Kaadetaan idätettävät siemenet luontaistuotekaupasta ostettavaan idätysastiaan tai sitten vain johonkin puhtaa- seen muovipurkkiin ja harsonpalanen kumilenkillä kiinni. Purkkia kannattaa pitää ylösalaisin astioiden kuivauskaapissa ja huuhdella muutaman kerran päivässä, että pysyvät kosteina. Yli 2 cm idut nostetaan auringonvaloon tai kukkalampun alle kasvamaan ja saamaan vihreyttä sirkkalehtiinsä. Pavut (esim. mungpavut) ovat konnalle idätettynäkin aivan liian vahvaa ruokaa eli papuja ei kannata antaa konnalle ruuaksi edes idätettyinä. Kasvien parempaa kukoistusta voi helpottaa hankkimalla niille akvaarion “kasvihuoneeksi”. Ruukut sijoitetaan akvaarion pohjalle, jonne laitetaan hiukan vettä. Kansilevy päälle estämään kosteuden karkaamisen ja akvaariovalaisimeen kasveille tarkoitettu loisteputki.

Kuvassa kreikankonnan poikanen syömässä kurkkua. Konnan takana ruoka-astiassa kuivattuja voikukanlehtiä, joita konnat syövät mielellään.

Talven varalle tulisi kerätä paljon erilaisia lehtiä ja kukkia maakonnaa varten. Kaikki konnan ravinto, joka on luonnosta kerätty, olisi hyvä huljuttaa vedessä ja kuivata käsipyyhkeellä painelemalla. Märäksi jätetyt lehdet kuivuvat huonosti ja niiden väri kärsii. Kerätyt lehdet asetellaan uuniritilän päälle (myös uuninpelti leivinpaperin kanssa käy, mutta on hitaampi tapa) ja uuni laitetaan alimmalle mahdolliselle lämmölle, noin 40 - 50 astetta. Uunissa voi pitää useampaa ritilää kerralla. Myös kaupallisia sienen yms. kuivaajia on olemassa, mutta kuivattaminen huoneenlämmössäkin onnistuu, jos aikaa riittää. Oikea kuivaaja kuivaa kaikkein nopeimmin, jolloin yksi yö riittää, kun taas uunissa kannattaa antaa lehtien olla vuorokausi ja tarkistaa sitten ovatko alimmaiset kasvit niin kuivia että murenevat riksahtaen. Jos lehdissä on vielä joustavuutta liikaa, kuivamisaikaa tulee jatkaa pidempään. Kuivat lehdet painellaan varovasti, mutta tiiviisti lasipurkkiin ja kansi suljetaan tiukasti. Varastoi purkit kuivaan ja valolta suojassa olevaan paikkaan, esim. keittiön kaapin hyllylle. Kuivattuja lehtiä voi varastoida myös paperipusseihin, mutta tällöin ne vievät hiukan enemmän tilaa. Lisää aiheesta Kasveja luonnosta - osissa.

Palaa sivun alkuun