Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa oleva punakorvakilpikonna on sairastunut ja tarvitsee lääkettä. Samoin kuin lääkärin määräämässä pakkoruokinnassa, myös madotuksessa konnan suu on saatava auki varovasti, mutta silti napakalla otteella. Väliin voi laittaa esin kynänpään tai pinsetin, jottei konna heti sulkisi nokkaansa.

Ensiapu

Jos kilpikonnasi oireilee tai jos se loukkaantuu tapaturmaisesti, kannattaa välittömästi ottaa yhteys eläinlääkäriin. Jos asiantuntevaa eläinlääkäriä ei sillä hetkellä ole tavoitettavissa, voi ottaa yhteyttä kokeneempiin vesikilpikonna- harrastajiin (www.herppi.net). Ensiapuna sairastuneelle vesi- tai suokilpikonnalle on välitön vedenvaihto ja akvaarion peseminen. Tämä on erittäin tärkeää. Kun olet vaihtanut vedet, seuraava vaihe on kilpikonnalle annettava lämpöhoito. Nosta akvaariolämmittimen avulla veden lämpö 26 - 29 asteeseen. Kilpikonnan puolustuskyky on riippuvainen ympäröivän veden ja ilman lämpötilasta ja siksi lämpöhoito on oleellinen osa sairaalle kilpikonnalle annettavaa ensiapua. Akvaario kannattaa peittää ainakin osittain siten, että myös ns. kuiva alue eli lämmittelypaikan ilma nousee suurin piirtein samoihin lämpölukemiin kuin vedenkin. Hukkumisvaaran takia, veden määrää olisi hyvä vähentää, sillä sairastunut heikkoon kuntoon mennyt kilpikonna voi hukkua veteen mennessään. Sairastuneelle konnalle on parasta, että se saa olla rauhallisessa ympäristössä ja että houkuttelet sen syömään helposti syötävää ravintoa (palasina). Mahdolliset lajitoverit tulisi erottaa sairaasta konnasta, sillä ne ovat yhden sairastuneen yksilön takia myös tartuntavaarassa. Erilajin vesi- tai suokilpikonnia ei tulisi koskaan pitää yhtä aikaa lattialla tai samassa akvaariossa, sillä toisen kilpikonnalajin käytös ja bakteerikanta voivat koitua toisen lajin kilpikonnalle kuolemaksi. Samoin erilajin kilpikonnien ja myös sairaiden kilpikonnien tavarat tulisi pitää erillään toisistaan.

Eläinlääkäriin

Jos olet menossa paikalliseen eläinlääkäriin, etkä ole varma lääkärin asiantuntijuudesta kilpikonnien suhteen, kysy aina ensin ohjeita Johanna Rauliolta puhelimitse. Eläinlääkäri Johanna Raulio on erikoistunut matelijoihin luotettava asiantuntija. Hänelle kannattaa soittaa 16.00 jälkeen numeroon 0400 - 619 985 (vastaanotto Vantaalla: Vantaanrinne 14, Vantaanpuiston ostoskeskuksen lähellä). Vakavassa tilanteessa kannattaa varautua kulujen osalta myös siihen, että joutuu kuljettamaan konnansa Raulion vastaanotolle. Parempi ylimääräiset kulut ja matka Etelä-Suomeen, kuin lemmikin kuolema. Elävän olennon suhteen ei kannata myöskään ajatella sitä, että eläinlääkärissä käynnistä ja lääkkeistä ei kannata tai viitsi maksaa enempää kuin mitä kilpikonna on maksanut. Elävä olento on aina itseisarvo, eikä hoidon kannattavuutta tulisi mitata ostohinnan mukaan. Perheenjäsenenä konnalle kuuluu hyvä hoito, vaikka kuluja tulisikin. Varsinkin täältä pohjoisesta käsin matka etelään voi tulla kalliiksi, mutta on varmasti kannattavaa. Tietää ainakin, että kilpikonna on saanut parasta mahdollista hoitoa ja parhaat mahdollisuudet selvitä vakavasta tilanteesta. Oulussa yksi suositeltavin eläinlääkärikeskus on nimeltään Lemmikki, siellä osataan neuvoa ensin Raulion pakeille (puhelimitse) ja vasta sitten aikaa varaamaan, kun tiedetään mitä on hyvä tehdä.

Eläinlääkäriin Oulussa?

Jos Oulussa haluaa viedä kilpikonnansa eläinlääkärille, löytyy esim. eläinlääkärikeskus Lemmikistä (Kajaaninkatu 34, 90100 Oulu ja puh. (08) 311 5866) eläinlääkäri Riitta-Liisa Rajaniemi, jolla on itselläänkin kilpikonnia kotona. Yleensä Lemmikki -eläinlääkärikeskuksen ajanvaraushenkilö kehottaa kuitenkin soittamaan ensin konsultaatiopyynnön asiasta Johanna Rauliolle ja vasta hänen ohjeidensa mukaan varaamaan ajan ja toimenpiteet heiltä. Näin kilpikonna saa kaikkein varmimmin asiantuntevan hoidon. Myös muista eläinlääkäriasemista voi kysellä lääkäriä, joka olisi erikoistunut matelijoihin ja tietäisi mahdollisimman paljon kilpikonnista. On valitettavaa, että usein juuri eläinlääkärin (jolle kilpikonnat eivät ole tuttuja) välityksellä harrastajat saavat täysin väärää tietoa konnan hoidosta ja ruokinnasta. Alla parin muun Oululaisen eläinlääkärikeskuksen sähköpostiosoitteet.

ouluvet@ouluvet.fi (http://www.ouluvet.fi/)
elainlaakari.asema@akuutti.fimnet.fi

Jatkotoimenpiteet

Kuva: Kun punakorvakilpikonna sairastuu, sen tulee saada lemmikin asemassa asianmukaista hoitoa. Kannattaa jo etukäteen ottaa selville mistä oman alueen eläinlääkäriasemalta löytyy matelijoihin ja erityisesti kilpikonniin erikoistunut eläinlääkäri. Jos asut Etelä-Suomessa, paras olisi viedä konna esm. Vantaalle, eläinlääkäri Johanna Rauliolle.

Vedenvaihdon jälkeen seuraava askel on luonnollisesti konnan saaminen matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin vastaanotolle. Puhelinsoitto eläinlääkärille ei maksa mitään. Eläinlääkärille vesi- ja suokilpikonnat, samoin kuin maakilpikonnatkin, tulisi kuljettaa styroksista valmistetussa kylmälaukussa. Pohjalle voi laittaa pehmeän pyyhkeen, sanomalehtiä tai muuta johon kilpikonna voi kaivautua sekä lämmintä vettä sisältävän ns. kylmäkallen tai lämminvesipullon. Pakkasessa ja viileässä autossa kylmälaatikon kantta ei tulisi avata, ettei kilpikonna vilustu. Muutoinkin vetoa ja viileää ilmaa tulee välttää, sillä muutoin kilpikonna vilustuu hyvin herkästi. Jotta eläinlääkäri näkisi mikä konnaa vaivaa, vesi- ja suokilpikonnien kilpeä, ihoa, nenää, silmiä ja suuta ei tulisi puhdistaa ennen lääkärille menoa. Jollei paikkakunnalla ole matelijoihin erikoistunutta eläinlääkäriä, on mahdollista pyytää tällaiselta konsultaatiota paikkakunnan eläinlääkärille. Näin varmistat konnan saavan oikeanlaista hoitoa. 

Terve vai sairas?

Vesikilpikonnaa ostaessasi kannattaa kiinnittää seuraaviin seikkoihin erityistä huomiota, jotta saisit lemmikiksesi terveen ja aktiivisen kilpikonnan, jolla on hyvä ennuste. Terveillä vesi- ja suokilpikonnilla on kirkkaat, kokonaan auki olevat silmät. Jos silmät ovat turvoksissa tai niissä on rähmää tai sameutta, konna ei ole terve. Terveen vesikilpikonnan hengitys ei jatkuvasti naksu, vingu tai tuhise eli hengitys on täysin äänetöntä, mutta esim. pintaan noustessa saattaa kuulua jonkinlaista ääntä, tämä on normaalia. Ihossa ja kilvessä ei saa näkyä mitään erikoista, haavoja, kuoppia, paiseita, vaaleita länttejä tai töhnämäistä kasvustoa. Valitse joukosta aina se eloisin yksilö, joka syö hyvin eikä ole joukon pienin ja heikoin, muttei myöskään ylipainoisen oloinen. Ihan pienillä konnilla (alle 1 -vuotiailla) kilpi on jonkun verran joustavan pehmeä, mutta kaikilla vuotta vanhemmilla yksilöillä konnan kuoren tulisi olla kiinteä ja kova.

Aikuisella yksilöllä, jolla on pehmyt kilpi (soft shell syndroma), on todennäköisesti samaa ilmiötä myös luustossa. Vesikilpikonnilta saattaa irrota kilvestä liuskoja, mikä on normaalia kilven uusiutumista, eikä merkki sairaudesta. Liuskojen tulisi kuitenkin olla kokonaisia, eikä liuskan osia. Jos liuskat irtoavat murusina on konnalla vitamiinin tai kalkin puutos. Irtoavia liuskoja tai nahanrepaleita ei saisi repiä irti, ettei saa aikaiseksi esim. ihoon pintahaavaa tai kilpeen sälöä yms., vaan antaa niiden tippua itsekseen. Muita mahdollisia oireita ovat haluttomuus mennä veteen, jolloin konna pysyttelee vain kuivalla maalla, suu raollaan hengittäminen, kallistuneessa asennossa uiminen, vuotava nenä, levää kilvessä, äänet hengitettäessä, velttous, pehmentynyt kilpi, kävelemisen lopettaminen, halkeama kilvessä, ihon ulkonäön muuttuminen ja pidentynyt syömättömyys. Tosin normaalia vesikonnille on olla syömättä pari päivää viikossa. Vähentynyt ruokahalu ja lyhyet lepokaudet ovat talvisaikaan myös tyypillistä. Pinnalle tullessaan vesi- ja suokilpikonnat saattavat tuhahtaa, mikä on vedessä eläville konnille täysin normaalia, eikä siis viittaa mihinkään sairauteen. Vesi- ja suokilpikonnien ruokkimisen kanssa saa myös olla tarkkana sillä konnat lihovat hyvin herkästi ja siitä seuraa ongelmia mm. sisäelinten rasvoittuminen ja liikkumisen vaikeutuminen.

Palaa sivun alkuun