Palaute ja kysymykset:
Ylläpito
Yhteyshenkilö
Maakilpikonna.com Tiimi

Kuvassa Sloveiasta Saksan kautta tuotu 2,5 -vuotias kreikkalainen maakilpikonna. Tällä kilpikonnalla oli vakava matotartunta ja silmätulehdus. Molemmat saatii hoidettua antibioottisilmätipoilla ja Axilur -matolääkkeellä, mutta silmätulehdus uusi kuukauden kuluttua ja sitä seurasi hengitystietulehdus. Konna on tällä hetkellä lämpöhoidossa, se saa antibioottisilmätippoja neljästi päivässä ja Baytril -antibioottia pistoksena joka toinen päivä. Tällaisten ulkomailta tuotujen pienten konnien terveys ja vastustuskyky on eläinkuljetuksista johtuen hyvin heikko.

Kilpikonna sairastaa

Kun olet ostamassa maakilpikonnaa, kannattaa tietää mitä oireita ostettavasta konnaehdokkaasta kannattaa etsiä. Valmiiksi sairasta kilpikonnaa ei kannata ostaa. Maakilpikonna on hyvä madottaa kerran elämänsä aikana ja uusia hoito vain jos konnan ulosteessa on matoja. Jos maahantuoja tai lemmikkieläinkauppias on jo suorittanut madotuksen, matokuuria ei kannata uusia. Maakonna, joka ei ole saanut matokuuria Suomeen saapumisensa jälkeen, madotetaan Alixur -nimisellä matolääkkeellä. Nyrkkisääntönä on mainittu, että 200mg:n tabletista annetaan 500g:selle konnalle ¼ osa tablettia, mutta annostus kannattaa tarkistaa maakilpikonnia pidempään harrastaneelta, onnistuneen madotuksen tehneeltä maakilpikonnan omistajalta tai eläinlääkäriltä (esim. Rauliolta), sillä yliannostuksessa on riskinsä. Maakilpikonnan vointia on hyvä seurata päivittäin myös ostamisen jälkeen, sillä kuten ihmisetkin konna voi esimerkiksi vilustua. Jos maakilpikonnan voinnissa tapahtuu jotain erikoista, on syytä tarkkailla konnan käytöstä ja ottaa ensin yhteys kokeneempiin maakilpikonnan omistajiin (esim. herppi.netin www-keskustelut) ja selvittää mitä voisi tehdä ensiavuksi. Jos olet menossa paikalliseen eläinlääkäriin, kysy aina ensin ohjeita Johanna Rauliolta puhelimitse.

Eläinlääkäri Johanna Raulio on matelijoihin erikoistunut luotettava asiantuntija. Hänelle kannattaa soittaa 16.00 jälkeen numeroon 0400 - 619 985 (vastaanotto Vantaalla: Vantaanrinne 14, Vantaanpuiston ostoskeskuksen lähellä). Vakavassa tilanteessa kannattaa varautua kulujen osalta myös siihen, että joutuu kuljettamaan konnansa Raulion vastaanotolle. Parempi ylimääräiset kulut ja matka Etelä-Suomeen, kuin lemmikin kuolema. Elävän olennon suhteen ei kannata myöskään ajatella sitä, että eläinlääkärissä käynnistä ja lääkkeistä ei kannata tai viitsi maksaa enempää kuin mitä kilpikonna on maksanut. Elävä olento on aina itseisarvo, eikä hoidon kannattavuutta tulisi mitata ostohinnan mukaan. Perheenjäsenenä maakonnalle kuuluu hyvä hoito, vaikka kuluja tulisikin. Varsinkin täältä pohjoisesta käsin matka etelään voi tulla kalliiksi, mutta on varmasti kannattavaa. Tietää ainakin, että kilpikonna on saanut parasta mahdollista hoitoa ja parhaat mahdollisuudet selvitä vakavasta tilanteesta. Oulussa yksi suositeltavin eläinlääkärikeskus on nimeltään Lemmikki, siellä osataan neuvoa ensin Raulion pakeille (puhelimitse) ja vasta sitten aikaa varaamaan, kun tiedetään mitä on hyvä tehdä.

Eläinlääkäriin Oulussa?

Jos Oulussa haluaa viedä maakilpikonnansa eläinlääkärille, löytyy esim. eläinlääkärikeskus Lemmikistä (Kajaaninkatu 34, 90100 Oulu ja puh. (08) 311 5866) eläinlääkäri Riitta-Liisa Rajaniemi, jolla on itselläänkin maakilpikonnia kotona. Yleensä Lemmikki -eläinlääkärikeskuksen ajanvaraushenkilö kehottaa kuitenkin soittamaan ensin konsultaatiopyynnön asiasta Johanna Rauliolle ja vasta hänen ohjeidensa mukaan varaamaan ajan ja toimenpiteet heiltä. Näin kilpikonna saa kaikkein varmimmin asiantuntevan hoidon. Myös muista eläinlääkäriasemista voi kysellä lääkäriä, joka olisi erikoistunut matelijoihin ja tietäisi mahdollisimman paljon kilpikonnista. On valitettavaa, että usein juuri eläinlääkärin (jolle maakilpikonnat eivät ole tuttuja) välityksellä harrastajat saavat täysin väärää tietoa konnan hoidosta ja ruokinnasta. Alla parin muun Oululaisen eläinlääkärikeskuksen sähköpostiosoitteet.

ouluvet@ouluvet.fi (http://www.ouluvet.fi/)
elainlaakari.asema@akuutti.fimnet.fi

Lämpöhoito ensiapuna

Kuva pienelle (6 cm:n kokoiselle) kreikkalaiselle maakilpikonnalle valmistetusta lämpöhoito terraariosta. Kylpyhuoneen lattianlämmitys on säädetty hieman lämpimämmälle ja laatikon alla on lämmittämässä lisäksi lämpömatto.Kuvasta puuttuu avonaisessa nurkassa olleet kaksi klipsillä kiinnitettyä spottilamppua. Laatikko on peitetty osittain tuorekelmulla, jotta lämpö ei pääse heti haihtumaan.

Maakilpikonna voi vilustua - varsinkin, jos asunnossa vetää. Sen tuleeko jostain kylmää ilmaa voi tarkistaa kävelemällä paljain jaloin talvisaikaan ko. huoneen lattialla. Jos jalkoihin tulee kylmää ilmaa huoneessa vetää, eikä se silloin sovellu maakilpikonnalle. Jos näin on, kilpikonnalla tulisi olla iso terraario, eikä sitä tulisi pitää lattiatasossa sairastumisvaaran vuoksi. Jos konnan hengitys alkaa vinkua tai tuhista tai jos maakilpikonna alkaa yskiä kannattaa kilpikonnan terraarion oleskelualuetta pienentää ja nostaa lämpötilaa esim. ylimääräisten lamppujen tai lämpömaton avulla hieman yli +28 asteeseen. Lämpötilan tulisi pysyä tällaisena yötä päivää, kunnes konna toipuu. Jos konnan tilassa kolmen päivän kuluessa tapahtuu käännös huonompaan suuntaan, kannattaa lähteä eläinlääkäriin. Vesikuppi kannattaa myös olla tämän ns. lämpöhoidon aikana, jotta konna ei alkaisi suuremman nestehukan takia kuivua. Jos kilpikonna ei juo kupistaan, se kannattaa kylvettää muutaman kerran päivässä kädenlämpöisessä vedessä ja kuivata hyvin ennen lämpölampun alle laittamista. Useinhan kilpikonna juo kylpemisen yhteydessä. Ruokaa konnalle saa antaa lämpöhoidon aikana normaalisti. Aina kun konna alkaa oirehtia ensimmäiset tehtävät ovat terraarion huolellinen siivoaminen ja lämpöhoidon aloittaminen. Lämpöhoidon tarkoitus on vaikuttaa lämpötilankautta konnan virkeystasoon ja sitä kautta myös immuunipuolutusjärjestelmän tehokkuuteen.

Lämpömatto on paras apuväline lämpöhoidon järjestämisessä. Ns. lämpökivet eivät sovi maakilpikonnille eikä niitä suositella oikein muillekaan matelijoille, koska ne voivat kuumeta epätasaisesti, jolloin jokin kohta voi kuumetaa liikaa ja eläin voi saada palovammoja ihoonsa. Myös lämpömattoa käyttämällä voi onnistua kuumentamaan terraariota liikaa, jos matto on esim. puristuksissa terraarion pohjan ja pöydän/lattian välissä tai esim. kahden eristävän materiaalin välissä. Lämpötilaa on seurattava eri puolilta terraariota lämpömittarin avulla. Pienempi lämpömatto (20cm kertaa 20cm) lämpenee vähemmän ja on siksi hieman turvallisempi käyttää kuin isompi lämpömatto. Lämpötilaa saa laskettua kohottamalla terraarion pohjaa irti lämpömatosta. Lämpöhoitoa annetaan vain sairaille kilpikonnille - ja silloinkin korkeintaan viikon tai kahden ajan. Pidemmästä ajasta täytyy jo neuvotella eläinlääkärin kanssa. Terveelle konnalle tasainen korkea lämpö on hyvin haitallista. Jos terraariossa on jo lämpölamppu, jonka alla on asteita 35 - 45 C niin terveelle eläimelle ei tarvitse muuta lämmitystä. Terraarion viileimmässä päässä lämpötila saa olla huoneen lämpöistä 21-18 tai laskea jopa 15 asteeseen, sillä kunnolliset lämpötilaerot ovat maakilpikonnalle hyvin tärkeitä. tämän lämpötilaerojen vaihtelevuuden takia, konnan terraarion tulee olla riittävän iso, jotta lämpötilaeroja saataisiin aikaiseksi. Näin konna pysyy terveenä ja se voi hakeutua tarpeen mukaan, joko viileämmälle  tai lämpimämmälle alueelle.

Tarkkaile oireita

Kuvassa olevalla nelivarvaskilpikonnalla alaleuka on päässyt kasvamaan yläleukaa pidemmäksi. Tällöin purenta voi vinoutua ja konnan syöminen hankaloitua tai loppua kokonaan. Pahasti paksuuntuneen ja pitkäksi kasvaneen alaleuan voi leikata kivuttomasti eläinlääkärissä, sen jälkeen omistajaa neuvotaan jatkamaan teräsviilalla konnan leuan hiomista kotona esim. kylpyjen yhteydessä.

Muita sairastumisen oireita ovat mm. vuotavat silmät, vuotava nenä, laihtuminen, sameat tai rähmäiset silmät, limaa tai valkoista mömmöä konnan suun sisällä, pitkäaikainen syömättömyys, ruokahalun loppuminen, vaikeudet suun avaamisessa, ripuli (haavaumat hännän alla), matoja ulosteessa ja liikkumisen loppuminen. Konnan aktiivisuus vaihtelee luonnollisestikin kuten talvilevon, paaston ja kesäsiestan aikana. Jos maakonnan uloste muuttuu löysäksi, kannattaa kilpikonnalle antaa kuivaa heinää ja vettä, jotta ripuli saataisiin loppumaan. Jos kilpikonna ei suostu syömään kuivaa heinää (ns. pupun heinää), kannattaa esim. salaatin tai lehden päälle silputa paljon kuivaa heinää pieninä pätkinä. Vedensaannista tulisi ripulin yhteydessä myös huolehtia esim. kylvyn avulla. Kilpikonna voi myös alkaa voida huonosti, jos se saa vääränlaista ravintoa. Jos epäilet, että maakilpikonnasi on sairas, pitäisi mahdollisimman pian ottaa yhteys matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, vaikkapa puhelimitse. Alla esimerkkejä oireista, joita kilpikonnilla voi esiintyä.

Syömättömyys (talvella ja keskikesällä normaalia että konna paastoaa enemmän kuin muulloin eli on syömättä), apaattiisuus (ei jaksa reagoida paljon mihinkään), epäaktiivisuus, velttous, jatkuva nukkuminen (paitsi talvella ja kesäsiestan aikana, jollo on normaalia että konna nukkuu enemmän), punaiset alueet ikenissä, kielessä, verestävä sävy suussa, vuotavat, ärtyneet tai rähmäiset silmät, umpeen muurautuneet silmät, silmän värin muuttuminen haalean siniseksi/valkoiseksi, vuotava nenä, kuplia sieraimista (muulloin kuin heti ruuan jälkeen), ongelmia hengityksen kanssa, vinkunaa, naksuntaääniä, pihinää, suu auki hengittäminen, matoja ulosteessa, oksentaminen, paiseet, patit tai syylät (kaulassa, päässä, hännässä tai raajoissa), oudon hajuinen virtsa (pistävä haju), jatkuva kuplien ja liman (voi olla kirjasta tai valkoista mämmöä) tulo suusta, ripuli, laihtuminen, raajan ontuminen, halkeamat kilvessä tai nokassa, kilven pehmeneminen, kilven epämuodostumat (mukulakivimuodostelmat), pidentynyt munien odotus, haavat kilvessä tai raajoissa, veriset jäljet, tappeluiden jälkitilat (esim kahden maakilpikonna uroksen kesken) etc..

Miksi kilpikonna sairastuu?

Kuvassa nelivarvasmaakilpikonna naaras Sissi päiväunilla.

Kun aikuinen kilpikonna sairastuu, syy löytyy useimmiten kilpikonnalle tarjotusta ravinnosta, sen määrästä tai laadusta ja konnan elinympäristön puutteista. Konnan elinympäristön tulee olla pölytön ja vedoton, esim. pöly voi aiheuttaa hengitystietulehduksen. Konna on siis ehdottomasti siistin ja huolehtivaisen kodin lemmikki. Sairastumiseen vaikuttaa tämän lisäksi konnan kokema stressi, jota ihminen ei päältäpäin välttämättä huomaa lainkaan. Stressiä voi aiheuttaa ylihoitava tai konnalla “leikkivä” konnan omistaja jatkuvalla kantelulla, kuljettelulla, putsaamisella etc, perheen lapset, perheen muut lemmikit, eri lajin kilpikonnat, saman lajin vahvemmat kilpikonnat, tiheät muutot etc. Miten konna sitten saadaan kuntoon? Ei riitä, että konnan sairaus tai vika saadaan parannettua tai sen eteneminen pysäytettyä viemällä eläin esim. eläinlääkäriin ja tarjoamalla konnalle sen tarvitsema lääkitys. Yhtä tärkeää on, että sairastumiseen konnan ravinnossa ja elinympäristössä johtaneet syyt korjataan, jottei kilpikonna sairastuisi uudestaan. Maakilpikonnat tarvitsevat siistin, pölyttömän ja vedottoman elinympäristön elivätpä ne lattialla tai terraariossa. Konna tarvitsee joka päivä raikasta vettä ja joka päivä sen jätökset ja mahdollisesti kostuneet pohjamateriaalit tulisi kerätä. Pysyäkseen terveenä, konna tarvitsee myös riittävästi tilaa, jos se asuu terraariossa. Liian ahtaa tilat lisäävät stressiä ja sairastumisalttiutta. Alla yleisimmät syyt sairastumiseen. Suurin osa tällä sivulla olevista sairauksista on koottu vuoden 1996 Herpetomania -lehden (Vol. 5 3-4/1996) artikkelista “ Kilpikonnien yleisimmät sairaudet”, joka on eläinlääkäri Johanna Raulion käsialaa. Lisäksi materiaalia on saatu www.herppi.net keskusteluista ja muilta www-sivuilta.

Pöly, veto, viileää ilmaa, jatkuva 24 asteen lämpötila, Uv-lampun puute, lämpölampun puute, kalkin puute, liian suuri kosteus, väärät ruoka-aineet (esim. pelletit, liha, kala, kana, leipä, puuro etc.(riippuu maakilpikonnalajista)), liikaa meheviä vihaneksia ja hedelmiä, liikaa ruokaa, liian yksipuolista ravintoa (esim. kurkua, tomaatti ja salaattia), vitamiini- ja hivenainelisän puuttuminen, liian vähän lehteviä kasveja (80% pitäisi olla), liian ahdas tai pieni terraario, jatkuva häirintä (ihmiset, muut lemmikit, lapset, toiset kilpikonnat), konnan kuljettelu, matkustaminen, terraarion puhdistamisen laiminlyönti.

Selälleen kellahtaminen

Usein kiipeillessään ja kolistellessaan lattialla pitkiä aikoja, konna saattaa kellahtaa selälleen. Jos lattia tai terraarion pohja on sellainen, että eläin saa kynsillään tai nokallaan maasta otteen, se pääsee ylös, ellei sen kilpi ole kalkinpuutteen takia normaalia littananpi. Liukkaalla muovimatolla, parkettilattialla tai muulla sileällä pinnalla ollessaan selälleen joutunut konna ei välttämättä pääse lainkaan ylös. Eläinlääkäri Johanna Raulion mukaan useita tunteja selällään olevan kilpikonnan hengitys alkaa vaikeutua vähitellen ja pitkään väärinpäin ollut kilpikonna voi lopulta menehtyä. Kyse on siis useiden tuntien ajan selälleen jäämisestä. Puolivuorokautta konna voi hyvinkin säilyä hengissä, mutta tilanne on toinen, jos konna kellahtaa lämpölampun alle.  Tällöin konna voi menehtyä kuumuuden takia paljon nopeammin. Jos konnan omistaja on joitakin päiviä poissa kotoa tai jos konna usein muksahtelee selälleen, voi konnan oleskelutilan rajata hieman pienemmäksi ja laittaa esim. röpelöpintaisia mattoja konnan oleskelualueelle, jolloin konna pääsee kellahtaessaan helpommin ylös. Jos konna taas asustaa terraariossa, terraarion pohjamateriaali kannattaa laittaa sellaiseksi, että konna saa siitä paremmin otteen.

Paiseet

Paiseiksi kutsutaan kovia ihon alla olevia massoja, joissa on kellertävää, juustomaista ja kovaa märkäeritettä. Paiseet ovat kaikilla matelijoilla yleisiä ja niitä voi esiintyä konnan leuassa, maksassa, korvissa, raajoissa ja nenäontelossa. Useimmiten paise kapseloituu sidekudoksen muodostaman pussin sisään,joten se vaatii leikkaushoitoa sekä jälkihoitona antibioottikuurin. Paise saattaa näkyä ihon pinnalla epämääräisenä pahkurana. Toiselta nimeltään paisetta kutsutaan abskessiksi. Tällainen voi ilmaantua mm. konnan korvaan. Korva-abskessi on erityisen yleinen kotelokonnilla ja liittyy liian matalaan ilmankosteuteen ja liian korkeaan yleislämpötilaan terraariossa. Muilla konnalajeilla korvatulehdus johtaa usein korva-abskessiin.

Nokan ylikasvu

Kuva: Tämän nelivarvasuroksen ylänokka on päässyt kasvamaan liian pitkäksi, lähes papukaijamaiseksi liian pehmeän ravinnon ja keitettyjen vihannesten takia. Konnan vihanneksia ei tulisi keittää, ja ruoka kannattaa tarjota sellaisessa muodossa, että konnalla riittää nakertamista ja työtä myös nokan kulumiseksi asti. Kerran ylikasvanut nokka uusiutuu helposti, siksi ennaltaehkäisevä hoito (karkea ruoka) on tärkeää ottaa huomioon konnan hoidossa.

Jos kilpikonnan nokka kasvaa liian pitkäksi ja alkaa muistuttamaan “papukaijan nokkaa”, kilpikonnan saama ravinto on ollut liian pehmeää ja helposti syötävää. Konnan nokka tarvitsee kuluakseen karkeaita vihanneksia ruokaa aika-ajoin. Ylikasvaneet leuat voivat aiheuttaa pahaksi päästessään vakavia purentavikoja, siksi ylikasvanutta nokkaa tulisi viilata teräskynsiviilalla (ihmisille tarkoitetulla). Jos nokka on päässyt kasvamaan kovin vahvaksi, paras keino lyhentää nokkaa on käyttää siroja sivuleikkureita. On kuitenkin syytä varoa, ettei leikkureilla tee nokkaan halkeamaa, sillä halkeamat konnan leuoissa paranetvat erittäin hitaasti. Halkeama voi syntyä myös jos konna järsii jotain erityisen kovaa materiaalia kuten kiviä. Konnan nokkaa kannattaa hioa (jos se on ylipitkä) esim. kerran viikossa kylvyn yhteydessä tai leikata vain vähän kerrallaan, jottei konna stressaannu liikaa. Jos konnan nokka on erityisen pitkä, etkä uskalla itse ryhtyä toimeen, toimenpide kannattaa hoitaa eläinlääkärissä. Kerran papukaijanokan kasvattanut konna on taipuvainen samaan vaivaan paljon herkemmin, kuin nokan ylikasvulta välttynyt lajikumppani. Karkeat vihannekset kuitenkin hidastavat nokan uutta ylikasvua merkittävästi. Myös alaleuka/nokka voi kasvaa ylisuureksi, jolloin konnan purenta alkaa vähitellen vinoutua. Ratkaisu tähän pulmaan on sama kuin nokan yläpuolenkin kasvussa.

Kynnet

Kuvan nelivarvaskilpikonnan kaksi keskimmäistä kynttä ovat katkenneet. Katkenneet kunnet kannattaa desinfioida ja pitää puhtaana, kunnes voi olla varma, että kynsien vesiruonten kautta ei enää pääse pöpöjä, jotka voivat saada aikaan tulehduksen. Jos katkeamisella on vaikutusta kävelemiseen tai jos kynnet näyttävät tulehtuvan, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Jos konnan terraarion pohjamateriaalina ei ole yhtään kiviä, joissa konnan kynnet kuluisivat normaalisti konnan vaellellessa terraariossaan, tai jos eläimen elinympäristönä on sileä parketti, puulattia tai muovimatto, saattaa maakilpikonnan kynnet kasvaa aivan liian pitkiksi. tämän huomaa siitä, että konna käveleminen vaikeutuu huomattavasti. Turhaan konnan kynsiä ei tule leikata. vesi- ja suokilpikonnilta kynsiä ei saa leikata lainkaan, sillä ne käyttävät niitä vedestä maalle nousemiseen ja ruuan repimiseen ennen syömistä. Samoin kuin nokan suhteen, myös kynsiä kannattaa lyhentää vain vähän kerrallaan. Liian pitkissä kynsissä verisuoni on kasvanut niin lähelle kynnen kärkeä, että pienen palan leikkaus kerrallaan on viisautta. Näin kynnen verisuoni pääsee leikkauskertojen välillä vetäytymään sisäänpäin ja uusi leikkauskerta on mahdollinen. Verisuoni näkyy sekä normaalissa että ylikasvaneessa kynnessä tummana “varjona” tai viiruna kynnen sisällä. Jos leikatessasu kuitenkin osut verisuoneen, puhdista kynsi betadinella tai Neo Amiseptidinillä taikka muulla desinfiointiaineella ja soita tarvittaessa lääkäriin. Yleensä kynnen verisuonen vuotaminen tyhrehtyy varsin nopeasti, eikä lääkäriä tarvita. Jos verta tulee, konnan vuotavaa raajaa tulee pitää kohotettuna, muuta ruumista (sydäntä) ylempänä. Verenvuotoa vähentää myös jos vuotokohdan yläpuolelle laitetaan hieman kiristävä side, kunnes vuoto lakkaa. Toimenpiteen voi suorittaa myös eläinlääkärillä, mutta olisi suositeltavinta, että jokainen harrastaja opettelee sekä konnan kynsien että nokan leikkaamisen jalon taidon. Näin harrastajalta säästyy pitkä penni.

Epämuodostunut kilpi

Kuvan kreikkalaisella maakilpikonnalla on mukulakivimäinen kilpi. Sitä kutsutaan pyramidikasvuksi. Useimmiten tällaisen epämuodostumat kilvessä johtuvat liian runsaasta ruokinnasta tai vääränlaisesta ravinnosta, jossa on esim. liikaa proteiinia. Lisää liian runsaaseen ruokintaan ja vääriin ruoka-aineisiin liittyen mm. Ruokavalio -sivuilla.

Jos konnan kilvessä on pyramidimaisia muhkuroita (“mukulakiven” näköisiä kohoumia), konna kärsii pyramidikasvusta. Tähän voivat johtaa liian runsas konnan ruokkiminen, vaikka ruokavalio olisi muuten oikeanlaista, monipuolista ja oikein koostettua (mehevät vihannekset 20% ja lehtevät kasvit 80%). Toinen pyramidikasvuun johtava tekijä on väärällä ravinnolla ruokkiminen. Väärät ravintoaineet on lueteltu osiossa ruokavalio. Lisäksi väärän ruuan antamisesta voi seurata munuaisten ja maksan vikoja ja toimintahäiriöitä. Jos konnan kilven etuosa on takaosaa huomattavasti korkeampi, konna kilven epämuodostumisesta mikä johtuu kalkinpuutteesta. Kalkinpuutteeseen voivat johtaa matelijoille tarkoitetun vitamiini- ja hivenainevalmisteiden käytön laiminlyöminen ja UV -valon puuttuminen. Vaikka maakilpikonna olisi kesät ulkona se tarvitsee myös muina vuodenaikoina UV -säteitä, jotta konnan iho voisi tuottaa D3 -vitamiinia ja jossta ruuan mukana tuleva kalkki voisi imeytyä tämän vitamiinin avulla. Lattialla olevalle konnalle voi sijoittaa lämmittelypaikan yhteyteen UV -valon, näin konna saa tarvitsemansa annoksen aina lämmittellessään lämpölamppujen alla. Terraariossa asustavalle konnalle hankitaan niinikään akvaariovalaisin, johon mahtuu esim. kaksi UV -loisteputkea. Loisteputki tulee aina sijoittaa korkeintaa 30 cm korkeudelle pohjasta/lattiasta, muutoin UV -säteilystä ei ole apua. Konnan ruokavalio muutetaan välittömästi oikeanlaiseksi ja konnalle järjestetään lämpölampun lisäksi UV -lamput. Jos ruokinta on ollut liian runsasta sitä on syytä vähentää. Kerran päivässä riittää.

Kilven pyramidimaiset epämuodostumat johtuvat yleisimmin väärien ruoka-aineiden (esim. pelletit, leipä, puuro, maitotuotteet, kuten juusto, liha, kala, kana, jauheliha etc. maakilpikonnan lajista riippuen) antamisesta konnalle, ruokavalion puutteet tarpeellisten ruoka-aineiden osalta (esim. yksipuolinen tai väärin koostettu ruoka, vitamiini- ja hivenainevalmisteen ja UV -lampun puuttuminen) tai konnan yliruokinta, josta johtuu liian nopea epäterve kasvu tai vaihtoehtoisesti kaikkien näiden yhdistelmät. Hoitona ruokkimistapojen muuttaminen ja ruokavalion muuttaminen välittömästi oikeanlaiseksi. Väärää ravinto-ainetta sisältävien namupalojen antamisen lopettaminen.

Kilven pehmeneminen eli Soft Shell Syndrome

Kuvassa nelivarvaskilpikonna uros. Kalkin puutoksen ehkäisemiseksi konna tarvitsee Nutrobal -vitamiinia jokaiseen suupalaan tasaisesti siroteltuna sekä Uv-lampun. Kesäisin konnalle tulisi järjestää piha-aitaus, jossa se saa paistatella auringossa ja halutessaan vetäytyä varjoon huilaamaan. Näin konnan iho kehittää runsaasti D3-vitamiinia ja eläimen luusto ja kilpi pysyvät mainiossa kunnossa.

Kilven pehmeneminen johtuu yleensä D3-vitamiinin ja kalsiumin puutteesta. D3-vitamiinia konnan iho kehittää itse, jos konnalle tarjotaan lämmittelypaikan yhteyteen matelijoille tarkoitetut UV-lamput. Näitä myyvät esim. lemmikkieläinkaupat ja jotkin sähköliikkeet. Jos UV-lamppua, josta konna saa UVB-säteilyä ei ole, myöskään ruokaan siroteltu matelijoille tarkoitettu vitamiini- ja hivenainevalmiste (joka sisältää kalkkia), ei imeydy. Konnan koko luusto ja kilpi alkavat kärsiä kalkin puutteesta. Luusto heikkenee heikkenemistään ja kilpi alkaa pehmetä pehmetä.Pitkälle kehittynty kalsiumin ja D3 -vitamiinin puutostila koituu lopulta konnan kuolemaksi, jollei asiaan puututa. Alussa kilpi voi alkaa pehmetä, yläkilpi painuu kasaan, kilpi alkaa näyttää liian pieneltä konnalleylä ja alakilpi tuntuvat olevan eriparia ja kilpeen voi tulla kohoumia kilven eri osien kohotessa/painuessa kasaan. Hoitona välitön matelijoille tarkoitetun UV -lampun  ja valaisinkotelon hankkiminen (valaisimessa mieluiten paikka kahdelle UV -loisteputkelle). Liitujauheen ostaminen apteekista ja sen sirottelu ruokaan sen lisäksi että samalla käytetään matelijoille tarkoitettua vitamiini- ja hivenainelisää, kuten Nutrobal -valmistetta.

Kilpimätä

Kilpimätää esiintyy sananmukaisesti kilpikonnan kilvessä. Sen aiheuttajana on bakteeri- tai sienitulehdus, joka voi alkaa muhia esimerkiksi konnan kilvessä olevissa sälöissä, kulumissa tai halkeamissa. Kilpimätään sairastuneen konnan kilvessä on alkuvaiheessa pieniä muutoksia tai laikkuja kilven pinnassa. Kilpeen saattaa alkaa kasvamaan sairauden edetessä esim. sienikasvustoa (rihmastoa) ja sairastuneen kilven ymäristö voi muuttua hieman väriltään ja kovuudeltaan. Kilpimätää on kahta eri laatua. Kuiva kilpimätä on yleensä sienien aiheuttama ja märkä kilpimätä bakteereista johtuvaa. Märkäkilpimätä alkaa kilpivauriokohtaan pesiytyneistä bakteereista. Suokonnilla märkäkilpimätä voi pesiytyä myös vanhan ja uuden keratiinilevyn väliin, kun vanha keratiinilevy ei irtoa normaalisti.

Hoitamattomana se johtaa pian verenmyrkytykseen ja konnan menehtymiseen. Kilpimätä voi edetä luutulehdukseksi (osteomyeliitti), jollei sitä hoideta nopeasti. Eläinlääkäri irrottaa vanhat keratiinilevyt, puhdistaa betadinella tulehtuneen alueen ja määrää antibioottivoidetta tulehdusalueelle. Konna pidetään kuivalla maalla, kunnes tauti on parantunut. Kilpimädän saa helpoiten sellainen kilpikonna, jonka yleiskunto on jo valmiiksi mm. stressin tai muun sairauden takia heikentynyt. Se voi ilmetä onnettomuuden jälkitilana, johtua jonkin muun sairauden jälkitilana tai esim. väärän ruokavalion heikennettyä konnan puolustuskykyä. Liian korkea ilmankosteus eli kun kosteutta terraariossa tai konnan elinympäristössä on liikaa, voi myös seurata kilpimätä, joka useimmiten ilmenee konnan alakilvessä. Luutulehdukseksi edennyttä kilpimätää hoidetaan Baytril- antibioottiruiskein.

Hengitystietulehdus

Kuvan kreikkalaisellakonnalla oli hengitystietulehdus, joka lopulta johti verenmyrkytykseen. Konna kuoli päivä kuvan ottamisen jälkeen. Hengitystietulehdus ilmenee hengityksen sännöllisenä vinkunana, napsuntana, pihinänä, nenän vuotamisena tai muunlaisina hengitysvaikeuksina. Varsinkin pienet maahantuodut ulkomailta maakilpikonnat saavat herkästi hengitystietulehduksen.

Hegitystieinfektio tarkoittaa tulehdusta konnan keuhkoissa ja keuhkoteissa. Kylmettyminen, veto, jatkuva yli 24 asteen lämpötila sisätiloissa ja liian suuri ilmankosteus terraariossa tai konnan elinympäristössä altistavat konnan hengitystietulehduksille. Yksi hengitystietulehduksen tyypillisin oire on hengityksen naksuminen ulos ja / tai sisään hengitettäessä. Muita oireita ovat mm. ongelmia hengityksen kanssa (suu auki tai pää kohollaan hengittäminen), vinkunaa, naksuntaääniä, pihinää, nenän vuotaminen, silmien vuotaminen, sieraimista tulee kuplia hengitettäessä sekä syömättömyys, välinpitämättömyys ja konnan jatkuva unisuus (muulloin kuin lepokausina). Tällainen tulehdus on konnalle vakava tila, joka voi kroonistua tai johon konna voi nopeasti menehtyä antibioottihoidosta huolimatta. Ensiapuna jälleen konnan eristäminen muista (oma terraario tai huone), lämpöhoito ja välitön yhteydenotto eläinlääkäriin. Konna tarvitsee antibioottia (esim. Baytril) etujalan kainaloon annettavin pistoksin (annetaan konnalle aina etujalan kainaloon pistoksina, ei koskaan takajalkoihin, sillä konnilla on suljettu verenkierto takaosassa, jolloin antibiootti ei pääse vaikuttamaan oikeaan kohteeseensa vaan kertyy konnan takaruumiiseen). Isommat konnat voivat ilmaista ärtyneisyyden ja innostuksen tunteita  pihisemällä (esim. uros näkee kuperan esineen) tai sihahtelemalla  (esim. jos konnaa nostetaan, eikä se pidä siitä), mikä on täysin vaaratonta.

Keuhkokuume

Kilpikonnilla esiintyy kahdenlaista keuhkokuumetta, kroonista ja akuuttia. Akuutti keuhkokuume voi johtaa muutamassa tunnissa kuolemaan, kun taas krooninen keuhkokuume eli pneumonia alkaa samalla tavalla yhtäkkiä, mutta tasoittuu sitten jatkuen viikkoja, kuukausia ja joissakin tapauksissa jopa useita vuosia. Akuutissa keuhkokuumeessa oireina voivat oolla kaulan venyttely, suun aukominen ilman syytä, hengenhaukkominen, hengitysvaikeudet, sinisyys, limaneritys sieraimista ja suusta ja joillakin konnilla yliaktiivisuus, joka ilmenee päättömänä juoksentelemisena. Hoitona antibioottikuuri -mikäli lääkäriin edes ehditään ennen konnan menehtymistä. Hoito on tehonnut jopa tajuttomiin ja jo kuolemassa oleviin maakilpikonniin. Kroonisessa kehukokuumeessa tila tasoittuu jatkuvaksi vähäiseksi limanvuodoksi suusta ja sieraimista. Liäskis voi ilmetä sinisyyttä (syanoosi), yskää, aivastelua, voimattomuutta sekä kykenemättömyyttä vetäytyä kuoren sisälle. Suokonnilla ilmenee lisäksi tasapainon menettämistä ja kallistumista sairaan keuhkon puolelle uimisen yhteydessä. Krooninen keuhkokuume on useimmiten hoidettavissa, vaikka se vastaakin heikommin antibioottihoitoon.

RNS -tauti

RNS -tauti on maakilpikonnilla ilmenevä nuhatauti, jonka syntymekanismia ei tunneta. RNS on lyhenne englanninkielisistä sanoista Runny Nose Syndrome eli vuotavan nenän oireyhtymä sanamukaisesti käännettynä. Vaikka syntytapaa ei tunneta, epäilyjä RNS-taudin aiheuttajiksi on useita. Näitä ovat mm. stressi, väärä lämpötila, väärä ilmankosteus, A-vitamiinin puute, eräät virukset, mykoplasmat, bakteerit, pienten vieraiden esineiden joutuminen konnan sieraimiin, liian ahdas terraario ja/tai liian monta kilpikonnaa pienellä alueella. Oireina vuotavien sierainten lisäksi voi ilmetä syömishaluttomuutta ja apaattisuutta. Jos olosuhteita korjataan, konna saa vitamiinilisää ravintonsa mukana (esim. Nutrobal) ja sieraimia huuhdellaan NaCl-liuoksella, useimmat lievään RNS-tautiin sairastuneet konnat alkavqat toipua. Hoitona vakavampiin tapauksiin lääkäri määrää usein rajun Baytril-kuurin (enrofloksasiini) ruiskeena. Vahvat antibiootit voivat suun kautta annettuina tuhota konnan suolistoflooran, mistä seuraa syömättömyyttä. Hoitoon vastaamatonta RNS-tautia hoidetaan taudin pahetessa muutaman päivän lämpöhoidolla, ilman antibioottia. Tämä tauti on yleinen varsinkin pienillä maakilpikonnilla. Kroonista lievää RNS-tautia poteva konna voi silti elää hyvän elämän, taudista huolimatta.

Silmätulehdus

Pienillä konnilla silmätulehdukset ovat varsin tyypillinen sairaus, mutta aivan harvinainen se ei ole isommillakaan konnilla. jos konnan silmät eivät ole kirkkaat ja niissä on läpinökyvää rähmää ja jos konna alituiseen hieroo silmiään etukäpälällään hieraisemalla, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin ja pyytää antibioottisilmätippoja.

Silmissä esiintyviä oireita ovat mm. silmien ympäristön tai luomien turvotus, silmien rähmintä ja umpeenmuurautuminen sekä kosteuden valuminen silmistä pitkin konnan poskia. Sokeutunut silmä saattaa vaihtaa väriään vaaleaksi tai vaalean sinertäväksi. Jos havaitset mitään näistä oireista, ota välittömästi yhteys eläinlääkäriin. Sokeutuneen konnan silmää ei yleensä voida parantaa, mutta esim. silmätulehdus, joka oireilee, yllä kerrotuin oirein, voi pitkäaikaisena johtaa sarveiskalvon haavautumiseen ja samentumiseen ja lopulta sokeutumisen. Silmätulehduksen saanut konna tarvitsee siten ehdottomasti asianmukaisen hoidon. Tällaisissa tilanteissa useimmiten määrätään antibioottia sisältäviä silmätippoja. Ennen eläinlääkäriin menoa, erota konna muista maakilpikonnista, jottei tulehdus pääse tarttumaan muihin ja puhdista terraario / konnan elinympäristö huolella.

Silmien oirehdinta ja silmätulehdukset johtuvat seuraavista seikoista, huono terraarion/lattian hygienia, ympäristön tai muiden konnien aiheuttama infektio tai silmien ärsytys, konnan heikentynyt yleiskunto (esim. stressi). Esimerkiksi suokonnilla juuri akvaario veden likaisuus johtaa herkästi silmätulehdukseen. Usein silmätulehdukseen liittyy myös lievä A-vitamiinin puutostila. Pienillä konnilla loiset ja madot voivat ylläpitää silmätulehdusta, eli yhtäaikainen madotuskuurin toteutus saattaa olla paikallaan. Ulostenäytteen voi lähettää EELAan tutkittavaksi, jotta voi varmistua onko kyse lois/matotartunnasta. Ensiapuna lämpöhoito. Konnan silmiä voi varoen pyyhkäistä keitetyllä vedellä (joka ei enää kuumaa) kostutetulla liinalla. Molempia silmiä ei saa pyyhkiä samalla liinan kohdalla, ettei tulehdus leviä pahemmaksi. Parafiiniöljyä silmiin ei saa laittaa, se toimii parhaiten ulostuslääke. Silmien pyyhkiminen ei paranna tautia, lieventää vain konnan oloa. Konnan tulee saada antibioottisilmätippoja tai kloramfenikoli-voidetta silmiin toipuakseen tulehduksesta.

Verenmyrkytys

Kuvassa peukalon ja etusormen välissä keskellä konnan alakilpeä punertava viiru, jonka ympärillä himmeämpi punertava rengas. Kyseessä alkava verenmyrkysys. Konna voi saada verenmyrkytyksen haavan tai kilpivaurion yhteydessä, mutta yhtä hyvin verenmyrkytys voi olla minkä tahansa infektiosairauden jälkitila. Tällä konnalla verenmyrkytystä edelsi hengitystieinfektio, mikä ilmeni konnan unisuutena, ruokahaluttomuutena ja hengityksen napsumisena.

Jos kilpikonnan kilpeen (tai ihoon) ilmestyy punertava viiru tai läiskä, kyseessä on verenmyrkytys (septikemia). Muita oireita voivat olla oksenteleminen, heikkous, tajuttomuus,  itsestäänsyntyneet verenpurkaumat / verenvuodot, joita ilmenee esim. iholla tai suun limakalvoilla. Laajenevien punaisten laikkujen, viirujen tai täplien ilmestymisen jälkeen verenmyrkytys etenee konnan verenkierrossa nopeasti ja eläimen kunto heikkenee. Vatsakilvessä ja suussa näkyviä verenvuotoja kutsutaan petekkioiksi. Useimmiten konna kuolee muutamassa tunnissa tai vuorokaudessa tähän tilaan. Useimmiten ennuste on epävarma ja konnan menehtyminen todennäköistä. Onnellisia poikkeuksiakin löytyy toisinaan ja siksi kannattaa heti ottaa yhteys eläinlääkäriin antibioottikuurin aloittamikseksi (Esim. Baytril -niminen antibiootti, jota annetaan konnalle aina etujalan kainaloon pistoksina, ei koskaan takajalkoihin, sillä konnilla on takaruumiin verisuonistossa on jonkinlainen shuntti, joka johtaa suoraan munuaisiin. Munuaiset voivat vaurioitua vakavasti, jos antibiootti pistetään konnan takaruumiin alueelle. Lisäksi on puututtava verenmyrkytyksen aiheuttajaan (tulehtunut haava kilvessä tai ihossa, hengitystie- tai muu tulehdus), joka sekin usein hoituu ko. antibiootilla ja/tai tulehtuneen alueen vaatimalla paikallishoidolla, jos kyseessä mm. tulehtunut raaja, kilpivaurio tms.

Kuvassa pitkälle edennyt verenmyrkytys pienellä kreikankilpikonnalla. Väritykseltään punainen sävy vaihtelee hailakasta punaisesta, kirkkaan punaiseen aina viininpunaiseen tummaan sävyyn asti. Punainen väri voi ilmetä viiruna, viivana, suttuna, laikkuina, kehyksinä, epämääräisinä pisteinä. Punainen väri näyttää ihmissilmään monenlaiselta: tussinjäljelle, maalitahralle, läpikuultavalle mustelmalle, haalealle vesiväripiirrokselle.Tämä konna eli vain päivän kyseisen kuvan ottamisen jälkeen. Jos punaista väriä ilmenee kilvessä ja sen määrä kasvaa, eläin tulisi viedä eläinlääkäriin lopetettavaksi, muutoin sen kärsimykset jatkuvat päivän pari täysin turhaan. Kuvassa 2,5 -vuotias kreikkalainen maakilpikonna. Verenmyrkytyksen merkkejä näkyy konnan alakilven kahdessa alimmassa (anaalilevyssä), kolmanneksi alimmaisessa (abdominaalilevyssä) ja ylimmässä sarveislevyssä (glulaarilevyssä) sekä konnan kilven kylkiosissa. Väri tummenee tai voimistuu verenmyrkytyksen edetessä ja konnan raajat muuttuvat veltoiksi. Näin pitkälle edennyt verenmyrkytys johtaa eläimen kuolemaan.

Antibiottikuurin avulla verenmyrkytys on joissakin tapauksissa mahdollista saada taltutettua ja konna pelastettua. Verenmyrkytys voi aiheutua, kun bakteereja pääsee verenkiertoon konnan iholla tai kilvessä olevasta haavasta, esim. kilpimätään sairastumisen jälkitilana. Varsinkin pienillä konnilla mitä tahansa infektiosairautta eli tulehdusta voi seurata verenmyrkytys. Verenmyrkytys leviää syvempiin kudoksiin ja koko verenkiertoon varsin nopeasti. Veremyrkytyksen haitalliset vaikutukset tehostuvat varsinkin jos konnaa on ruokitty väärin, konna on alipainoinen, stressaantunut tai jos konna on ennestään sairas. Vesikilpikonnilla verenmyrkytyksen verenpurkaumia voi näkyä punaisina laikkuina myös iholla.

Suumätä

Sairauden ennestään heikentämä, suun tai suupielten limakalvojen vaurioituminen tai väärää ruokavaliota saanut kilpikonna voi sairastua sairauteen nimeltä suumätä (nekroottinen stomatiitti). Suumätään voi sairastua myös muutoin konna, jolla on huono yleiskunto esim. pidempään jatkuneen stressin takia. Suumädän alkuvaiheessa syljen ja liman eritys lisääntyy ja suun väri muuttuu normaalista vaaleanpunaisesta punaiseksi tai verestävän väriseksi. Suusta saattaa konnan hengittäessä syntyä kuplia ylimääräisen liman ja syljenerityksen vuoksi. Alkavaa suumätää voidaan hoitaa betadine -liuoksella, pyörittelemällä betadineen kastettua tops-puikkoa tai muuta vastaavaa konnan suussa. Toinen vaihtoehto on suun huuhtelu betadine-liuoksella (saa apteeksita ilman reseptiä), kunnes oireet ovat hävinneet. Näiden alkuoireiden jälkeen suuhun alkaa kertyä kellertävän valkoista jauhomaista mätää ja suu alkaa haista mädän takia pahalle. Ensiapuna konnan eristäminen muista maakilpikonnista, lämpöhoidon aloittaminen ja yhteydenotto eläinlääkäriin. Pitkälle edennyt suumätä voi levitä konnan alaleuan luihin. Tällöin konnalle määrätään Baytril-antibioottikuuri. Lisäksi tehokas tukihoito on tarpeen. Myös taudin aiheuttajat tulisi poistaa konnan elinympäristöstä ja mahdolliset muut taudin hoitaa kuntoon.

Ummetus ja ripuli

Kuvassa kreikanmaakilpikonna. Jos kilpikonna ei ulosta lainkaan muutaman päivän aikana ja tila jatkuu vaikka konna syö normaalisti, konnalla on mitä todennäköisimmin ummetusta. Lämpimät kylvyt ja lämpölamppujen lämmön tarkistaminen rapeaan 40 asteeseen auttaa ensiapuna. Jos tilanne jatkuu, känny eläinlääkärin puoleen.

Jos konna ei ulosta useisiin päiviin, sillä on mitä todennäköisimmin ummetusta. Ummetukseen tehoaa useimmiten lämmin kylpy, esim. kädenlämpöisessä tai hieman lämpimämmässä vedessä, noin 30 minuuttia päivää kohden. Jos tämä ei auta konnalle voi antaa hiukan parafiiniöljyä ruuan mukana. Tällöin eläinlääkäriin on jo syytä ottaa yhteys, jottein uloste ala pakkaantua ja kuivua konnan suolistoon, jolloin tilanne pahenee entisestään. Ummetukseen voi johtaa myös lämpölampun puute tai lämmittelypaikan liian alhainen lämpötila (lamput liian ylhäälla konnaan nähden). Jos konnan uloste on löysää, kyseessä on ripuli. Ripuloivalle konnalle kannattaa antaa esim. kuivaa heinää ja muuta kuitupitoista, jotta uloste kiinteytyisi. Pitkään jatkuneen ripulin kanssa kannattaa aina kääntyä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, sillä jatkuva ripuli voi aiheuttaa mm. nestehukkaa ja konnan yleiskunnon romahtamisen, jolloin se on altis muillekin sairauksille.

Madot ja loiset

Ulosteen mukana voi tulla valkoisia tai kellertävän valkoisia ohuita matoja. Ne voivat olla esimerkiksi noin yhden senttimetrin pituisia kellertävän valkoisia kihomatoja tai vaikkapa 10 cm kokoisia valkoisia suolinkaismatoja. Jos konnalla on todella paljon matoja ja loisia elimistössään, niitä ei välttämättä tule ulos lainkaan ulosteen mukana. Erityisesti pikkukonnien matotilanne kannattaa arvioituttaa EELAssa, lähettämällä tai viemällä sinne yksi uloste, josta voidaan mikroskoopilla tutkia sisältääkö se loisten tai matojen munia. Jos eläimen kunto on heikko esim. ulkomailta Suomeen kuljetuksen, stressin, sairastumisen tai heikon ruokavalion takia, madot ja loiset voivat lisääntyä räjähdysmäisesti. Etenkin pienillä ulkomailta Suomeen tuoduilla konnilla on havaittu matoja yllättävän runsaita määriä. Pieni kilpikonna voi menehtyä helposti vakavaan loistartuntaan, jollei se saa asianmukaista hoitoa. Osaa pikkukonnista ei voida pelastaa, vaikka ne saisivatkin ripeästi asianmukaisen hoidon, sillä loiset ja madot voivat vahingoittaa konnan sisäelimiä pysyvästi. Tartunnan konna voi saada toiselta konnalta tai niistä pinnoista, joilla tartunnan saanut konna on vaellellut. Katso lisää tästä aiheesta Matoja ja loisia -osiosta.

Haavat ja onnettomuudet

Haavoja konna voi saada sekä kilpeensä että raajoihin tai päähän. Ensiapuna haava tulee puhdistaa desinfiointiaineella ja soittaa eläinlääkäriin, sillä useimmiten haavan laadusta riippuen konna saattaa tarvita yhten ennalta ehkäisevän antibioottipistoksen. Haavoja konna voi saada parittelun aikana, konnien keskinäisissä välien selvittelyssä (tappelut) tai jonkun toisen lemmikkieläimen puraistua tai jyrsittyä konnaa. Muita lemmikkieläimiä, kuten kissoja, koiria, hiiriä, rottia ja käärmeitä ei saa pitää konnan kanssa samoissa tiloissa. Jos konna joutuu toisen lemmikkieläimen leikkimisen tai hyökkäyksen kohteeksi, omistaja ei luuloistaqa huolimatta ehdi väliin ennenkuin onnettomuus on jo tapahtunut. Esimerkiksi rotan puremaan maakilpikonna kuolee, sillä se vuotaa hyvin nopeasti kuiviin ja menehtyy verenhukkaan. Jos konna vuotaa runsaasti verta haavastaan, sille kannattaa laittaa ns. paineside haavan päälle. Sen vuoksi olisi hyvä aina olla lähettyvillä apteekista ostettu kangasside. Vaihtoehtoisesti puhdas kaistale lakanaa käy, jos onnettomuus sattuu yllättäen. Purista käsin haavan reunat yhteen ja kiedo sidettä raajan ympärille jossa havauma on, aseta esim. litteä ja puhdas kivi haavan päällä olevan siteen päälle ja jatka siteen kietomista. Pidä vuotavaa raajaa koholla, sydäntä ylempänä ja vie konna välittömästi päivystävälle eläinlääkärille.

Pikkuesineiden syöminen

Kuva: lattialla vaellellessaan maakilpikonna löytää helposti esineitä, jotka se saattaa niellä. Varsinkin metalliset tai terävät esineet ovat konnalle vaarallisia. Esim. kolikot alkavat ruostua ja syövyttää sisäelimiä ja terävät esineet voivat vaurioittaa konnan suolistoa pahasti. Myös suolitukoksen riski on olemassa. Jos epäilet konnasi nielleen pikkuesineitä lattialta, ota yhteys eläinlääkäriin.

Alakilpeen haavauma voi tulla heikon terraarion tai lattian hygienian takia. Ihan pikkuhaavat eivät tarvitse yleensä eläinlääkärin apua, mutta suuremman haaverin sattuessa eläinlääkäriin on hyvä olla yhteydessä. Kun konna vaeltelee lattioilla se voi löytää yhtä ja toista taskusta täi pöydältä tippunutta. Jos konnan arvellaan syöneen pieniä esineitä, kuten lego palikoita, kolikoita teräviö pikkukiviä, on syytä soittaa lääkäriin. Röntgenkuvien avulla voidaan nähdä mitä konna on niellyt ja vaatiiko tilanne esineiden poistamista konnan sisältä, vai mahtuvatko ne tulemaan konnan ulosteiden mukana ulos itsestään. Oireena pikkuesineen nielemiselle voi olla yhtäkkiä vähentynyt syöminen ja sen seurauksena laihtuminen. Varsinkin metallin kuten kolikon nieleminen on hankala asia. Kolikko alkaa ruostua konnan elimistössä ja se voi aiheuttaa pahaa jälkeä konnan ruuansulatuksessa. Joskus joudutaan turvautumaan mm. kirurgin apuun, jottei konna menehtyisi.

Sukuelimen (peniksen) esiinluiskahtaminen

Peniksen esiinluiskahtamisen omistaja havaitsee hyvin helposti, elin on peniksen muotoinen, mutta ensi kerralla nähtynä se saattaa vaikuttaa suolen pään ulosluiskahtamiselta. Silloin tällöin sukukypsillä uroskonnilla on tapana “vilautella” sukuelintään, mutta jos sukuelin ei vetäydykään itsestään takaisin, kyseessä voi olla penisprolapsi eli peniksen esiin luiskahtaminen. Penis alkaa kuivua ja se vaurioituu ja tulehtuu erityisen helposti. Vie konna eläinlääkäriin, jos konnan penis ei vetäydy itsestään takaisin tunnin parin sisällä. Toisinaan penis saadaan takaisin sisään, toisinaan ei jää muuta vaihtoehtoa kuin että konnan pelastamiseksi penis amputoidaan. Mitä aiemmin ongelma huomataan, sen parempi on konnan hoitoennuste. Hoitamattomana penis tulehtuu ja koko konna voi menehtyä.

Vaikeudet munimisessa

Kantava maakilpikonnanaaras on hyvä erottaa muista konnista hyvissä ajoin ennen munimisen alkamista, jotta munimisen onnistumiseen olisi parhaat mahdollisuudet. Juuri ennen munintaa naaraan käytös alkaa muuttua. Naaras liikuskelee levottomasti, kaivelee etu- ja varsinkin takajaloillaan, kiipeilee yliaktiivisesti ja saattaa käyttäytyä agressiivisesti, jopa parittelua matkien. Juuri ennen munimista osa naaraista lopettaa myös syömisen. Jos naaras ei saa munia munittua (munimisvaikeudet eli dystokia), munat saattavat rikkoontua naaraan sisällä ja aiheuttaa tulehduksen vatsaonteloon. Tätä tilaa kutsutaan munaperitoniitiksi (Egg peritonitis) ja tila on hyvin vakava, usein kuolemaan johtava. Jos naaras tiedetään kantavaksi, ja jos sen muninta-aika lähestyy, minkä huomaa konnan muuttuneesta käytöksestä, eikä se saa munia munittua parin viikon kuluessa oireiden alkamisesta, se on pikaisesti toimitettava eläinlääkäriin. Munat voidaan saada ulos oksitosiinihormonipiikin avulla, mikäli toimitaan ripeästi. Jos vika on fysiologinen eli takaruumiin kilven ahtaus estää muninnan tai munat ovat jo rikkoontuneet naaraan sisällä, voidaan naarasta hoitaa kirurgisesti puhdistamalla ruumiinontelo leikkauksessa ja aloittamalla antibioottikuuri. Lisäksi tarvitaan tukihoitoa (lämpöhoito, nestehoito etc.). Ennuste leikkauksen jälkeen on kuitenkin heikko.

Palaa sivun alkuun